Joskus se vanha paita ei vain enää sovi päälle, navan kohdalla oleva nappi on pingotuksissa ja napa nöyhtä pilkottaa napin välistä pöyhkeästi.
Tai sitten kainalot ovat vain kuluneet puhki tai sieltä erittynyt urea on värjännyt kainalon seudun kellertäväksi.
Näissä hetkissä minulta vaatekaapista mystisesti vain häviää ne hyvät rakkaat paidat ja siellä roikkuu ihan vieraita pelottavia paitoja. Joiden kanssa minulla ei ole muodostunut minkäänlaista suhdetta. Me emme ole vielä kokeneet mitään yhdessä, en tiedä uskallanko luottaa näihin vieraisiin paitoihin. Tuska meinaa vallata mielen, kun nuo rakkaat paidat, joiden kanssa olemme niin monta asiaa yhdessä kokeneet, niitä ei enää ole.
Joskus näet valonpilkahduksen, tuttu paidan kuosi pilkistää jostain kaapin pohjalta. Salaa kaivat sen sieltä esiin. Tarkoituksena jemmata se työ laukkuun seuraavaa reissua varten. Pettymys on käsin kosketeltava kun paljastuu, että tuo paita on raiskattu pieniksi paloiksi - siivous räteiksi, miksi juuri tämä. Meillä olisi vielä ollut monia mahdollisuuksia, monia yhteisiä arkipäiviä.
Olen pohtinut tätä dilemaa ja olen tehnyt syvän psykologisen päätelmän. En olekaan kiintynyt noihin paitoihin, vaan yritän siirtää väistämätöntä tapahtuvaksi - shoppailua, tuota tuonelan esikartano kokemusta, kauppaa.
Tähän negatiiviseen tunteeseen on varmaankin kaksi pää syytä.
Ensinnäkin en pidä tärkeänä ja järkevänä käyttää hiellä ja stressillä ansaitsemia rahojemme omiin vaatteisiini. Olisin ihan okay, kulkiessani niissä teininä äitini ostamissa college housuissa.
Toinen hyvin syvä psykologinen ongelma piilee lapsuudessa. Olin lapsena hyvin - siis hyvin runsas kooltani. Kaurapuuro voilla, sokerilla ja muilla höysteillä saman aikaisesti oli vain niin hyvää. Valitettavasti geneettinen pituuskasvuni ei vastannut 30cm vuodessa pituuskasvua, mitä annos kokoni olisivat edellyttäneet. Siksi pituuskasvu nuljahti leveys kasvuksi.
Minulle on ostettu vaatteet miesten puolelta Lapuan Halpa-Hallista jo alaluokilta saakka. Vyötäröltä löytyi sopivat jamekset sieltä keski-ikäisten setien seasta, toki pultussa oli kasvunvaraa n. 80cm. Mutta se hoitui helposti isän saksilla.
Muistan tapauksen kun olimme pakotettuja lähtemään joihinkin juhliin. Minulle oli hankittu jälleen kauluspaita miesten osastolta, koska napaa ei olisi mitenkään muuten saatu peittoon. Lapsille ei vain ollut vaatteisiin varattu riittävästi kangasta. Pukeutuessani paidan helma ei sopinut jo muutenkin niin täysiin housuihini. Kangasta oli varmaan n. 2metriä ylimääräistä. Ratkaisu ongelmaan löytyi taas isäni saksilla, lattialle tippui päältäni ylimääräinen kangaspakka.
Nyt olen taas tilanteessa, että pelkään kotia menoa. Nyt rouva Stonella saattaa olla suunnitelmissa huijata minut sovituskoppiin. En tahdo sinne, siellä on ahdasta ja hikisen nihkeää - ne uudet vaatteet kiristää.
Joskus taas löytyy meille pulleille pojillekin sopivia vaatteita, se on riemun päivä. Sitä voisi jopa juhlia donitsilla. Silloin yleensä myyjäkin on tyytyväinen, koska matkaan saattaa lähteä kyseistä tuoteta sen kaikissa väreissä 3-5 housut täysin samalla mallilla.
Viimeviikon retkeltä palattuani kotiin, minua odottikin yllätys. Rouva oli käynyt hakemassa minulle kaupasta uusia housuja. Ihana ajatus, joka toki johti minut toiseen ongelmaan.
Olin ilmeisesti viikon matkallani innostunut syömään hieman ylimääräistä, nimittäin kotona odottaneet uudet housut - ne olivat hieman tiukkoja. Selitä nyt tämä tilanne rouvalle jotenkin uskottavasti?
Marcus Stone
