Tirsmu, oli lempinimi jota käyttivät äitini Lisa ja isäni
Airy ollessani lapsi. Nimi johtui siitä, että ei löytynyt kovin montaa
ruokalajia joka minulle olisi maistunut. Tilanne huipentui siihen, että
vanhempani alkoivat pakkosyöttämään minulle kalanmaksaöljyä ”että saisin
riittävästi vitamiinia”. Litku oli sen verran pahaa että vähitellen ruoka alkoi
maistumaan ja toisaalta eliminoi kaiken kalaruuan syömisen vuosiksi.
Olen monesti yrittänyt muistella miltä se tuntui kun ruoka
ei maistunut. Nimittäin se tauti on parantunut, korkojen kanssa. Pidän
erityisesti Intialaisesta, Italialaisesta, Brasilialaisesta, Suomalaisesta,
Amerikkalaisesta jne. ruuasta, oikeastaan helpompi on sanoa, että pidän 99%:sti
kaikesta ruuasta.
Entä sitten se jäljelle jäävä 1%? No, matkoilla vastaan on
tullut muutamia annoksia, joita ei ole tehnyt mieli sanotaanko nyt vaikka että
tilata uudestaan. Käyn tässä läpi mieleenpainuvimmat:
1. Joustava toukka
Joustava toukka tuli vastaani buffetissa Kiinan
Guangchoussa. Olen oppinut, että kaikki raaka-aineet muuttuu syötäviksi herkuiksi
upporasvakeittimessä. Hyönteiset, tiskirätit, you name it. Joustava toukka oli
kuitenkin yksi harvoista raaka-aineista joka tarjottiin täysin raakana. Se oli
noin 5cm pitkä ja selässään sillä oli panssarimainen kuori. Mahan alus oli niin
sanotusti jalkoja täynnä.
2. Lehmän mahalaukku
Tätä herkkua tarjottiin keitettynä ilman mausteita Espanjan
maaseudulla Kataloniassa. Se tuoksui vettyneelle aaltopahville, mutta
valitettavasti rakenne taas muistutti polkupyörän sisusrengasta. Pureminen
onnistui, mutta läpipureminen ei. Kun tätä palaa pyöritteli muutaman minuutin
suussaan, alkoi syvältä sisältä tulla yökkö efekti ylöspäin.
3. Taskurapu
Koillis-Kiinassa lautaselle lyötiin kerran komea taskurapu (alla kuvassa).
Painoa arvaten noin kilo. Aseina paikalliseen tapaan oli puikot. Koska
kyseisestä elukasta ei ollut aikaisempaa kokemusta, jäi se syömättä.
Jälkikäteen kuitenkin opiskelin, että peijooni olisi pitänyt saada jollain
konstilla auki ja kilven alta olisi herkut vasta löytyneet. Siis ruuvipenkki
mukaan seuraavalla kertaa.
4. Meduusa
Siis se harso joka mennä pumppaa meressä ja pistää ihmisiä
siinä sivussa. Tätä tarjottiin myös Kiinassa ja ah arvatenkin taas keitettynä,
ilman mausteita. Kun otin ensimmäisen palan suuhuni luulin aluksi syöväni
muovipussia. Muutaman minuutin kuluttua alkoi mieleeni tulemaan flashbackkiä
aikaisemmin mainitsemastani lehmän mahalaukusta, ei niinkään maun vaan
kumimaisen tekstuurin vuoksi. Lopputulos oli sama, viittä vaille yööö pelastettiin
täpärästi lautasliinaan, ei kuitenkaan kovin huomaamattomasti.
Bon Appetit!
Michael Barn