Valkosipuli

Sopii miltei kaikkeen. Ja on sitten niin maan perusteellisen terveellistä. Ja eikä tarvitse seuraavana päivänä kärsiä työkavereiden läheisyydestä. Joskus sitä vaan on sellainen tunne, että nyt vedetään överiksi oikein kunnolla.



 Tämän päivän Sunday tea oli meillä klassikko Braciola alla marinara valkosipulileivän kera.

Valkosipulileivälle tehtiin päällistä; voita, valkosipulia, persiljaa.

Vettä, kuivahiivaa, suolaa, ja 00 jauhoja. Niistä limppu nousemaan.

Puolen tunnin päästä pyöritellään palloiksi taikina ja isketään vuokaan joka on voideltu sillä valkosipulivoilla. Päälle loppu voi ja taas nousemaan tunniksi.

Braciolalle täytettä; paahdetaan pinjan siementä, valkosipulia, persiljaa, parmesaania, kaikki murskaksi. Vähän sitruunan mehua ja hunajaa.

Lihaksi leania tyttö tai poika lehmää. Jos ei ole itsellä navetassa, voi ostaa kaupasta. Nuijitaan ohueksi. Täyte sisään ja tiukaksi rullaksi. Voi varmistaa hammastikuilla että pysyy kiinni.

Padassa vähän väriä pintaan ja sitten lihat pois ja sipulit tilalle. Jonnin päästä murskatut tomaatit niskaan. Mustapippuri, suola, basilika ja lihat sinne mujumaan pienellä lämmöllä pariksi tunniksi.

 

Leipävuoka uuniin, puoli tuntia n. 200 astetta.

 

Tarjotaan salaatin kera.

Influenssa rokotus - no need.

Kunnioittavasti,
Michael Barn

Italialaisen mahan vierestä - Huomenta

Taannoin rouvan kanssa lomailimme Italiassa.

Roomassa opimme nopeasti, että kylmä kinkkusiivu lautasen reunalla

kasan pinaattia kanssa on järkyttävän kallis lounas. 

Rouvalle kun olin näyttänyt kaikki Rooman nähtävyydet, päivässä

ja kun kolosseumin portilla otteeni herpaantui jonotukseen ja poistuimme takavasemmalle

näkemättä tuota kivikasaa sen paremmin. (Mistä rouva muistuttaa vieläkin 10vuoden jälkeen) 

Suuntasimme makumatkalle Italian maaseudulle Fiat Punton voimin. 

Jossain kukkulan ja laakson välissä päätimme saada ihan aitoa sitä kuuluisaa Italian pizzaa. 

Voi Luizi mitä olit tehnyt, laittaa nyt leivän päälle juustoa ja ranskanperunoita. 

Edelleen epäilen, että suuriosa Italialaisista ei osaa kokata. 

Eilen illalla viikonlopun kunniaksi, meillä oli pizza kekkerit teiniemme kanssa. 

Nyt pizzan pohja tuli 00-jauhoista kun joukkoon heittää ruisjauhoja

tulee pohjasta mielestäni vähän rapsakampi ja mukavampi. 

(Michaelille tiedoksi, että 00-jauhoja voi saada ihan paikallisesta ruokakaupasta eikä 

tarvitse salakuljetta niitä laukussaan. Tämä siis jos valitsee asuinpaikkansa oikein) 

Pizzan makuhan määräytyy pohjanpäälle levitettävästä ketsupista. 

Olen jo aikoja sitten hyllyttänyt valmisketzupit kaappiin, niistä ei ole tähän vaan se pitää tehdä itse.

Tomaattipyrettä, hunajaa, diljo sinappia, wasabia, chili jauhetta, suolaa ja fish soosia pullosta. 

Tuon soosin päälle kun taas ripottelee vaikka kiviä ja siihen päälle juustoa, 

niin sillä menee alas kaikki. 

Meillä on perheessä erikoisruokavalioita kuten, sipuli äklö, kaiken äklö jne. 

Siksipä jokaiselle vähän jotain, uunista ulos pizzoja eri täytteillä. 

Mielestäni yksi parhaista Täytteistä on sieniä ja juustoa, juuston päälle ennen paistamista hunajaa

muutama sopiva raita tuomaan makubalanssia. 

Lautaset tyhjäksi ja Italiaa täynnä oleva maha sänkyyn ja sen viereen maate. 

Täydellä mahalla nukkuminen on parasta.

Hyvää huomenta 

Marcus Stone

Sushi

Harmittavasti nämä työt meinaavat häiritä tuota harrastusta.

Onneksi tässä ruoka harrastuksessa on kaksi osuutta, valmistus ja syöminen.

Täällä maailmalla retkeillessä jää harrastus vain tuohon syömiseen, ei sekään hassumpaa ole.

Ainut ongelma on, että ei meinaa hiihtosimulaattorissa kuntosalilla kalorit riittää. 

Mr. Timothy Jordaniasta otti meihin Michalelin kanssa yhteyttä ja ihmetteli kenellä riittää aika 

näin syvälliseen ruoan valmistukseen. Timothytille ja muillekkin ihmettelijöille voimme avautua, että meillä liikemiehillä on pitkät ja rauhalliset viikonlopput joita ei työt häiritse. Michaelillakin taitaa palvelusväki uurastaa läpi viikonlopun pitäen hänen konsernin tuloskunnossa. 

Näin viikolla joutuu siis hieman oikaisemaan ajan ja keittiön puutteen vuoksi.

Iltapalana on toiminut jo pitkään läjä salaattia kevät rullien kanssa. 

Sekä Japanilaisten perintö maailmalle riisiklöintti kalan kanssa - Sushi. 

Marcus Stone

Surf and Turf

Joskus hankin meille surf laudan ja kanootin.

Koska asumme rannalla, oletin niiden kuuluvan siihen listaan välineistöä mikä sinulla täytyy olla.

Nämä yhdessä khaki shortsien ja ylisuurten puolipäätä peittävien aurikolasien kanssa tekevät sinusta surffarin. 

No siinä kävi niin, että hyvin syötetty vatsani yhdessä lihaksikkaan vartaloni kanssa ovat ilmeisesti tuon surf laudan kantokyvyn ylärajassa. Siksi lauta muuttuu hetkessä sukellusveneeksi, niinpä se on saanut toimia lastemme uimaleluna. 

Ehkä tuo surf lautamme toimi innokina tähän soppaan.  

Surf and Turf tuo urbaanin maailman nimitys meillä päin tunnetulle löytölounaalle. 

Sotketaan siis lautaselle kahta erimaailman proteinia, maalla ja vedessä kasvanutta elukkaa. 

Kana ruskistui pannulla yhdessä sopivien mausteiden ja riittävän voi määrän kanssa. 

Kun kanalla on oikea rapsakka väri, pannu uuniin missä kana saa kysyä.

Katkaravuista pitää muistaa ottaa kuori pois ja leikata selkään viilto ja sieltä kaivaa 

niljakkaan suoli pois ja sitten vain pannulle. 

Paiston jälkeen kun ne pyörittelee sopivassa chili kastikkeessa, ne voi jopa maistua hyvältä. 

Kana herne- maissipedille ja mikä se ruoka ei olisi ilman perunamuusia. 

Perunamuusiin saa kivasti uuden tekstuurin ja maun kun sen tekeekin sulatejuustoon voin sijasta. 

Kanan päälle vielä kermainen hieman chilillä piristetty vaahto ja olkaa hyvä! 

Marcus Stone

Pitkän kaavan mukaan

Merkittävä osa ylipainostani on peräisin Italiasta. Paikallinen ruoka hivelee makuhermojani juuri oikealta kohdalta. Italialainen ruoka on yleensä aika yksinkertaista ja myös valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Tomaatinsiivu, mozzarella ja basilikan lehti, voila, Insalata Caprese.

Onko siis edes olemassa monivaiheisempaa Italialaista ruokaa? Vastaus on tottakai, kyllä. Tänään ei tyydytä yksinkertaisiin ratkaisuihin, vaan lähdetään valmistamaan jokaisen työmaaruokalan perusmättöä, Lasagnea, niinkuin luoja sen on tarkoittanut.

   
Ensiksi valmistetaan Bolognaise kastike. Suomalainen pekoni korvaa panchettan kivasti. Pekoni kannattaa laittaa kylmälle pannulle jolloin sen rasva sulaa pannun lämmetessä ja pekoni ei pala karrelle. Sipulit, porkkanat ja sellerit joukkoon kuullottumaan. Tämän jälkeen jauheliha mukaan ruskistumaan kevyesti. Kun jauheliha on saanut väriä pintaan, lorautetaan niskaan punaviiniä. Viinin annetaan haihtua noin 5 minuuttia ja sen jälkeen mukaan kaadetaan loraus maitoa. Maito pyöristää Bolognesen maun sopivaksi. Annetaan rupsutella muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan paseeratut tomaatit. Nyt joku sitten kysyy miksi et paseerannut itse tomaatteja. No sitäkin on tullut tehtyä, mutta siinä ei kyllä pääse tuntipalkoille. Ja sitäpaitsi Muttin perhe on ryöpännut tomaatteja yli 100 vuotta, että eiköhän siellä homma ala olemaan aika hyvin hallussa. Tämä soosi saa nyt olla hiljaisella lämmöllä hellalla pari tuntia. Siellä makuparit etsivät toisensa ja lopputuloksena on elämys joka vetää hiljaiseksi paatuneemmankin kriitikon.

Tässä vaiheessa on hyvä pyöräyttää pasta taikina. Itselläni on tähän aivan lyömätön kilpailuetu, näes 00 jauhatuksen jauhot Italiasta. Aina kun siellä päin käyn, tulee näitä laukussa mukana, Suomesta näitä ei näes saa. Pastataikinasta näillä tulee kimmoisa pallo, joka ei kaulitessa repeile, eikä tartu. Uskomatonta, mutta niin se on. Jos jauhoja voisi rakastaa, niin rakastaisin näitä jauhoja. Pastan pökäle jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Bechamel kastike on hyvin yksinkertainen valmistaa. Voita, jauhoja, maitoa ja vähän muskottipähkinää. Muutaman vaiheen jälkeen saostettu valkoinen kastike on valmis.

Sitten pastaa myllyyn. Aloitan yleensä 8mm paksuudesta ja vedän pastan siitä läpi useamman kerran taittaen sen aina kaksin kerroin ja uusiksi myllyn läpi. Sitten tullaan alas 2mm välein ja lopuksi viimeinen paksuus tehdään 1mm:ksi. Sitten levyt voi katkoa sopiviksi Lasagne vuoalle. Eikä siinä vielä kaikki. Levyt heitetään puoleksi minuutiksi kiehuvaan veteen ja sitten puoleksi minuutiksi kylmään veteen. Tällä saadaan pasta kiinteämpään muotoon, koska se ei tule olemaan uunissa kovin kauan.

 

Sitten vaan latomaan kerroksittain vuokaan, aloittaen Bolognesesta ja lopettaen Bechameliin jonka niskaan raastetaan sopiva annos Parmesaania. Voipa pinnalle lumpsauttaa muutaman voinokareenkin näön vuoksi. Uuniin 220 astetta ja 20 minuuttia.

Lopputulos ei vastaa Knorrin pakettilasagnea. Ei kannata itseasiassa puhua näistä samana päivänäkään.

Buon Appetito!

Michael

Mexico

Meillä viikonloput ovat hitaita, viikon juoksut kun saa unohtaa hetkeksi - aika pysähtyy.

Ja se taas ei tahdo sopia vapaalle verenkierrolleni, täytyy saada jotain tekemistä käsilleni. 

Niinpä lähdimme lauantaina hakemaan vauhtia Mexicosta - Chilistä ja pavuista. 

Avaan hieman perus reseptiikkaani. Olen huomannut, että merenpohjasta kerätyt pienetkivetkin 

saa maistumaan syötäviltä kun käyttää oikeita aineita. Sopivasti voita, kermaa, hunajaa, sitruunaa, chiliä, inkivääriä ja erilaisia sipuleita yrttejä ja kaikki menee alas. 

Jos jotain näistä ei löydy kaapista voi vapaasti käyttää jotain muita makuja. 

Kulinaari hifistelijät puhuvat vielä umaamista ruoan makuviidakossa, meillä se on korvattu hyvällä ruokahalulla ja tilavalla vatsalaukulla. 

Chili Con Carne - tuo Mexico intiaanien jämäsoppa on löytänyt meidänkin kattilalamme. 

Papuja yhdessä jauhelihan kanssa porisemaan tomaattien ja sipuleiden kanssa, unohtamatta aimo annosta chilejä ja muita makuja. 

Tässä sopassa tuo tomaattipyree meinaa aina tuottaa oman haasteensa maustamisen suhteen. Pyreen törkeän paha maku meinaa puskea aina läpi, ei meinaa hunaja purkissa piisata sen maun hävittämiseen. 

Chili Con Carnelle tein lisukkeeksi keitetyn riisin ja sinappisen salaatin. 

Eilen alkoikin sitten arkiruokakailu, taas illalla sushi pöytä odottaa. 

Kylläisesti, 

Marcus Stone

Ranskalainen visiitti

Tuskin tiesi tuo herran Naigeon minkälaisia seuraamuksia tulisi olemaan, kun alkoi sormeilemaan sinapin reseptiä. Muun muassa tänään Dijon löysi itsensä samalta lautaselta Amerikkalaisen rahvaan seurasta, sekoitettuna Suomalaisen keittiön ylpeyteen, perunaan. Makujoukkueeseen kuului vielä olennaisena osana punajuuri. Yhteistä näille kaikille on, että yksistäänkin niitä pystyy syömään, mutta kun ne laittaa yhteen, on se kuin Mozart, Sibelius ja Jari Sillanpää soittaisivat samassa bändissä. Se vaan toimii.

Ladies and playboys, i give you;

• Pulled pork
• Dijon sinapilla maustettu perunamuusi
• Punajuuri suikaleet
• Kaikki ne kasvikset puutarhasta mitä madot ei olleet syöneet

Kunnioittavasti
Michael

Samettinen Kaurapuuro - Jälkiruokaa

Kuten Michael tuossa aikaisemmin jo avasikin tulevaisuuttamme, jatkuva matkustaminen alkoi muuttua rutiiniksi. Toki sitä se on edelleenkin.

Niinpä päätimme antaa nämä kirjalliset lahjamme kulinaarisen maailman raadeltaviksi.

Vuosi vuodelta matkustaminen on muovannut ulkoista hapitustamme yhä enemmän Michelinin näköiseksi, sitä ei tunnu pysäyttävän edes jatkuva hiihtosimulaattorin veivaaminen. Niinpä oli helpompi antaa periksi rakkaalle ja kiehtovalle harrastuksellemme - Ruokailulle. 

Syöminen yhdessä reseptiikan pikkutarkan hiomisen kanssa saa pullean kokin tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, olemaan yhtä tämän universumin kanssa. Tämä tunne romuttuu hetkessä kun perheen ruokapöytään laahustaa teiniankstin riepoma nuorukainen joka toteaa ruoan olevan yhtä 

pellolla lojuvan lämpöisen läjän kanssa. 

Gordon R oli tiedustellut kaurapuuron keitto-ohjetta. Tässä pieni vinkki, mittaa vesi ja maito kattilaan ja lisää kylmään nesteeseen kaurahiutaleet. Keitä jatkuvasti hämmentäen, näin saat pehmeän ja samettisen puuron.

Micahel oli tänään tarjoilut perheeleen elegantin aamupalan, niinpä on jälkiruoan aika. 

Toinen teineistämme pitää kovasti Tartista meillä (kai suomeksi - torttu), päätin sen tässä kesällä harjoitella jotta voisin ylläpitää hänen ruokailulle asettamia korkeita laatuvaatimuksia. 

Tortunpohja syntyi kätevästi kun muisti sotkea riittävästi voita, sokeria ja jauhoja keskenään. 

Parit työpuhelut sotkivat pohjan paistoajan ja se pääsi ehkä vähän tummumaan. 

Torttu täytetään perinteisesti pastry creamella, sen tekemisessä on omat haasteensa tämmöiselle rohmukouralle, kun pitää saada keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Muutenhan se on vain aineiden sekoittelua ja niiden lämmittämistä ja jäähdyttelyä. 

Tart perinteisesti päällystetään marjoilla tai hedelmillä, kaapista sattui löytymään raakoja mangoja ja litsejä jotka saivat hoitaa nyt koristeiden viran. Vähän karvaita olivat raakoina, mutta tomusokeri teki niistä syötäviä. 

Huomenna lähdemmekin ruokamatkalle Mexikoon. 

Täyteläisesti, 

Marcus Stone

Uusille urille

Olemme viime aikoina herra Stonen kanssa harjoittaneet itsekritiikkiä. Oli tarpeellista pysähtyä kysymyksen ääreen, onko olemassa jokin osa-alue, missä emme olisi erinomaisia? Vastausta tähän emme löytäneet, mutta opimme itsestämme jotain uutta. Paitsi että olemme erinomaisia ruuan syöjiä, löytyy meistä myös tarvittaessa se 5 tähden Michelin (enkä nyt tarkoita ulkomuotoamme) kokki.

Siispä laajennamme tämän blogimme sisältöä ja alamme julkaisemaan ruokapäivityksiä. Tämähän on hyvin trendikästä ja tätä meiltä on myös paljon pyydetty. Gordon R Lontoosta kirjoittaa: "Saisiko teiltä vinkkiä kuinka kaurapuuro ei pala pohjaan?" Noh nyt voimme Gordonille ja muille iloksemme kertoa että pysy kanavalla, täältä niitä niksejä oppii. Mitään kokonaista reseptiikkaa emme kuitenkaan julkaise. Reseptit saat ostamalla keväällä ilmestyvän kirjamme "Pullukat paistaa".

Tänään tuli brunssille valmistettua vähän klassisempaa annosta; Eggs Benedict. Hollandaisen kanssa saa olla tosi tarkkana, keltuaiset leikkaa aika nopeasti. Laiskuuttani käytin kaupan leipää, seuraavalla kerralla pitää leipoa itse. Uppomuna on aika helppo valmistaa, kannattaa kuitenkin varoa ettei tee liian kovaa pyörrettä kattilaan.

Kunnioittavasti
Michael