Juomaraha

Kiinassa hankittu kolera, jota vahvisti Dubain merellinen bakteerikanta, on hellittänyt otettaan. Nyt onkin sopiva hetki suunnata länteen. Tämä ja ensi viikko kuluu ensin Twin cityssä eli Minneapolis/St. Paulin alueella ja viikonloppuna sitten suunta kohti tuulista kaupunkia, Chicagoa. Matkaraporttia on luvassa ja kenties otteluraportti pelistä Blackhawks-Bruins.

Tuolla mantereella hankaluuksia aiheuttaa maan tapa, juomaraha. Jos se perustuisi hyvään palveluun, ei siinä mitään, mutta sillä kun ei ole palvelun kanssa mitään tekemistä. Se on ikään kuin laskutuslisä joka napsahtaa joka ostoksesta jossa on ihminen palvelemassa. Ja annapa olla jos et sitä maksa, varmaan vähemmästäkin on kyseisessä maassa lahdattu.

Ensimmäinen kosketus tähän maailmaan oli viisitoista vuotta sitten rouva Barnin kanssa tekemämme matka New Yorkiin. Meillä oli matkatoimiston kautta buukattu kuljetus lentokentältä hotellille. Löysimmekin pikkubussin ja lastasimme matkalaukut sisään. Bussin kuljettaja istui ratissa kuin myrskyn merkki. Kun kaikki olivat sisällä hän karjaisi täyteen ääneen, Attention! Sitten hän viisasi bussin konsolissa olevaa kylttiä; ”kuljettaja ei tiedä kaupungista mitään ja hänelle puhuminen ajon aikana on kielletty”. Ajomatka hotellille sujui hiljaisissa merkeissä. Perille päästyämme mörökölli asettui oven eteen seisomaan ja osoitti toista kylttiä; ”juomaraha ei sisälly hotellikuljetuksen hintaan”. Mielelläänhän sen toki maksoi kun tuollainen 200kg rastatukka sitä kiltisti pyysi.

Toisella kertaa olin työmatkalla Chicagossa ja minulla oli hotellin aamiaiselle kuponkeja, jotka kuuluivat huoneen hintaan. Olin hiukan kiireinen ensimmäisenä aamuna ja tarjoilija toi minulle kahvit, hain asiaankuuluvat pekonit yms, söin nopeasti, jätin kupongin pöytään ja läksin pois. Seuraavana aamuna vastassa oli tuimailmeinen tarjoilija. Kun olin päässyt istumaan, hän toi minulle laminoidun lapun jossa luki ”juomaraha ei sisälly hotelli voucheriin”. Hän oli ystävällisesti personoinut viestiä juuri minulle ja lisännyt siihen post-it lapun jossa luki” et muuten maksanut eilenkään…”.

Samalla reissulla matkustin taksilla kaupungin sisällä paikasta toiseen. Kysyin taksikuskilta, että voiko maksaa luottokortilla ja hän kertoi sen onnistuvan vallan mainiosti. Hän laittoi IPhonen liittimeen magneettiraidan lukijan ja swaippasi kortin siitä ketterästi. Sitten hän antoi puhelimen minulle. Hinta oli noin 40 dollaria. Seuraava valikko oli juomaraha ja siinä oli kolme valintaa; 15%, 20% ja 25%. Siis minimi oli 15% ja ohi ei päässyt kuin valitsemalla jotain. Aivan loistava apsi puhelimeen joten mielelläänhän tuon maksoi pois!

Kunnioittavasti,

Michael Barn