Nykyajan nuoret

Hyvät uskolliset fanimme. Kuten olette ehkä huomanneet, olemme viimeaikoina keskittyneet parantamaan Suomen kilpailukykyä keskimäärin 5% verran. Olemme myös lisänneet vientiteollisuuden kiinnostavuutta, lähinnä omien kommellustemme kautta. Nyt kun näyttää siltä, että kansakuntamme menee tällä työntöavulla ehkä parikin viikkoa eteenpäin, on aika jälleen alkaa dokumentoimaan.

 

Näin syntymäpäivänä on ollut mainio tilaisuus miettiä mistä kaikesta nykyiset nuoret ja tulevat sukupolvet jäävät paitsi. Tässä TOP 5 lista:

 

1. Jäinen suoja lumesta valmistettu pallo lingottuna piukkaan Lee farkulla verhottuun pakaraan.

• Global warming, ei ole enää lunta.
• Kämmenen kupille asettavien lihaksien surkastuminen ja peukaloiden peliohjainta käyttävien lihasten ylikehittyminen.

 2. Polkupyörällä penkkaan ajaminen ja elämän vilahtaminen filminauhana silmissä kun lentää sarvien yli.

• Global warming, ei ole enää lunta.
• Ja jos on lunta niin ei voi ajaa pyörällä kun on liukasta vaan isi/äiti ottaa talveksi vuorotteluvapaata että voi kuljettaa kouluun.

 3. PV Suzukin männän imupuolen helman lyhentäminen ja pettyminen kuinka vähän se vaikuttikaan huippunopeuteen.

• Kiinalaisessa skootterissa on muovista valetut sylinterit joita ei saa auki.
• Mopoauton virityssarja sisältää liekkitarrat ja 9:n tuuman subbarin.

4. Mennä aamulla montulle uimaan ja tulla illalla pois.

• Montulla on sinilevää ja järvisyyhyä.
• Vesi on kylmää.
• Rannalla ei ole uinninvalvojaa tsunamin/alligaattorin varalta.

 5. Mättää silmät väärinpäin maailman parasta kouluruokaa; ryynipuuroa, kiisseliä ja puolen kilon klönttiä maksamakkaraa.

• Liian kallista.
• Maksamakkarassa on nitriittiä, glutamaattia ja selluliittiä. Ja ei voi tietää onko kosher teurastettu.
• Kiisselissä on aspartaamia.
• Puuro ei ole luomua ja ohra ei ole välttämättä ollut onnellista.

 

Mutta niin ne ajat muuttuu. Ja nämä nuoret päivittelevät todennäköisesti seuraajistaan, että eivät osaa edes Instaa päivittää minuutin välein.

 

Kunnioittavasti,

 

Michael

Parasta pöytään

Jos joskus on tarve tarjota sitä ihan parasta ruokaa, niin tässä sitä tulee. Nyt ei sitten puhuta mistään sitkeästä sisäfileestä, joka onnistuu joka sadas kerta vahingossa. Tämä ruoka pysäyttää liikenteen ja muuttaa valtiomuotoja. Nyt tehdään Risottoa!

Sehän oli sitä keskiaikaa, kun arabit toivat riisinjyvät välimeren maihin. Kummastelun jälkeen todettiin, että hyväkäs kasvaa hienosti juuri sellaisessa ilmastossa. Risotto on Italialainen perinne ruoka, erityisesti pohjoisessa. Nyt mennään Po-joen suistojen sydänmaille ja tehdään klassikkojen klassikko Risotto alla Milanese. Sen kanssa voisi tarjota vaikka Ossobuccoa, mutta härkä ja hänen häntänsä jäivät tälle päivää pyydystämättä.

 

Ensin laitetaan pannulle oliiviöljyyn kuullottumaan sipulit ja valkosipulit. Tovin kuluttua lisätään riisi. En voi kyllin korostaa riisin laatuvaatimuksia, nyt sitten jätetään kaikki risellat sinne kaupan hyllyyn ja etsitään sitä ainoaa oikeaa Carnarolia. Nähtävästi tulikivenkatkuiset kirjeeni Keskon ja S-ryhmän johtoon ovat tuottaneet tulosta ja Carnarolia löytyy nyt ainakin Prismoista ja Cittarista. Älä myöskään sorru Arborion valheellisiin lupauksiin vaan hae oikeaa merkkiä. Riisit kuullottumaan sipuleitten kanssa pannulle.

 

 

Joukkoon lorautetaan valkoviiniä, voi tehdä ilmankin, mutta maku jää hiukan hailakammaksi. Sekoitellaan. Tässä vaiheessa sekoitteluun on syytä etsiä hyvä asento, sillä tätä herkkua piisaa...

 

Lisätään kanalientä pienissä erissä. Hyvälaatuinen Carnaroli imee nestettä sisäänsä 18 minuuttia. Että siinähän sitten sekoittelet. Mutta usko pois, se on vaivan arvoista.

 

Lisätään mukaan Sahrami. Sitä myydään tuollaisissa pienissä nyyteissä jotka kustantaa ihan kivasti. Ilmeisesti kyseisen kasvin viljely tapahtuu jotenkin niin, että niille pitää laulaa balladeja ryytimaalla aina tasatunnein, mikä selittää korkeahkon kilohinnan.

 

No miksi tämä sitten on niin hyvää, paljastuu tässä. Lumpsauta joukkoon hyväinen limppi voita ja raastettua Parmesaania. Johan alkaa massa kiinteytyä. Risotto kuuluu kuitenkin jäädä hiukan löysäksi ja 18min kohdalla itse riisin jyvä on sopivasti al dente. Joukkoon voi heittää persiljasilppua.

 

Ja tietenkin kun loppuvaiheessa lisää sieniä, merenelävää yms niin kaikki toimii, meidän perheessä ne vain herättävät yökötysrefleksin.

Voin luvata että tarttuu kylkiin. Kokemuksen mukaan jos syöt puolikiloa, niin paino nousee kaksi.

Kunnioittavasti
Michael

Valkosipuli

Sopii miltei kaikkeen. Ja on sitten niin maan perusteellisen terveellistä. Ja eikä tarvitse seuraavana päivänä kärsiä työkavereiden läheisyydestä. Joskus sitä vaan on sellainen tunne, että nyt vedetään överiksi oikein kunnolla.



 Tämän päivän Sunday tea oli meillä klassikko Braciola alla marinara valkosipulileivän kera.

Valkosipulileivälle tehtiin päällistä; voita, valkosipulia, persiljaa.

Vettä, kuivahiivaa, suolaa, ja 00 jauhoja. Niistä limppu nousemaan.

Puolen tunnin päästä pyöritellään palloiksi taikina ja isketään vuokaan joka on voideltu sillä valkosipulivoilla. Päälle loppu voi ja taas nousemaan tunniksi.

Braciolalle täytettä; paahdetaan pinjan siementä, valkosipulia, persiljaa, parmesaania, kaikki murskaksi. Vähän sitruunan mehua ja hunajaa.

Lihaksi leania tyttö tai poika lehmää. Jos ei ole itsellä navetassa, voi ostaa kaupasta. Nuijitaan ohueksi. Täyte sisään ja tiukaksi rullaksi. Voi varmistaa hammastikuilla että pysyy kiinni.

Padassa vähän väriä pintaan ja sitten lihat pois ja sipulit tilalle. Jonnin päästä murskatut tomaatit niskaan. Mustapippuri, suola, basilika ja lihat sinne mujumaan pienellä lämmöllä pariksi tunniksi.

 

Leipävuoka uuniin, puoli tuntia n. 200 astetta.

 

Tarjotaan salaatin kera.

Influenssa rokotus - no need.

Kunnioittavasti,
Michael Barn

Italialaisen mahan vierestä - Huomenta

Taannoin rouvan kanssa lomailimme Italiassa.

Roomassa opimme nopeasti, että kylmä kinkkusiivu lautasen reunalla

kasan pinaattia kanssa on järkyttävän kallis lounas. 

Rouvalle kun olin näyttänyt kaikki Rooman nähtävyydet, päivässä

ja kun kolosseumin portilla otteeni herpaantui jonotukseen ja poistuimme takavasemmalle

näkemättä tuota kivikasaa sen paremmin. (Mistä rouva muistuttaa vieläkin 10vuoden jälkeen) 

Suuntasimme makumatkalle Italian maaseudulle Fiat Punton voimin. 

Jossain kukkulan ja laakson välissä päätimme saada ihan aitoa sitä kuuluisaa Italian pizzaa. 

Voi Luizi mitä olit tehnyt, laittaa nyt leivän päälle juustoa ja ranskanperunoita. 

Edelleen epäilen, että suuriosa Italialaisista ei osaa kokata. 

Eilen illalla viikonlopun kunniaksi, meillä oli pizza kekkerit teiniemme kanssa. 

Nyt pizzan pohja tuli 00-jauhoista kun joukkoon heittää ruisjauhoja

tulee pohjasta mielestäni vähän rapsakampi ja mukavampi. 

(Michaelille tiedoksi, että 00-jauhoja voi saada ihan paikallisesta ruokakaupasta eikä 

tarvitse salakuljetta niitä laukussaan. Tämä siis jos valitsee asuinpaikkansa oikein) 

Pizzan makuhan määräytyy pohjanpäälle levitettävästä ketsupista. 

Olen jo aikoja sitten hyllyttänyt valmisketzupit kaappiin, niistä ei ole tähän vaan se pitää tehdä itse.

Tomaattipyrettä, hunajaa, diljo sinappia, wasabia, chili jauhetta, suolaa ja fish soosia pullosta. 

Tuon soosin päälle kun taas ripottelee vaikka kiviä ja siihen päälle juustoa, 

niin sillä menee alas kaikki. 

Meillä on perheessä erikoisruokavalioita kuten, sipuli äklö, kaiken äklö jne. 

Siksipä jokaiselle vähän jotain, uunista ulos pizzoja eri täytteillä. 

Mielestäni yksi parhaista Täytteistä on sieniä ja juustoa, juuston päälle ennen paistamista hunajaa

muutama sopiva raita tuomaan makubalanssia. 

Lautaset tyhjäksi ja Italiaa täynnä oleva maha sänkyyn ja sen viereen maate. 

Täydellä mahalla nukkuminen on parasta.

Hyvää huomenta 

Marcus Stone

Sushi

Harmittavasti nämä työt meinaavat häiritä tuota harrastusta.

Onneksi tässä ruoka harrastuksessa on kaksi osuutta, valmistus ja syöminen.

Täällä maailmalla retkeillessä jää harrastus vain tuohon syömiseen, ei sekään hassumpaa ole.

Ainut ongelma on, että ei meinaa hiihtosimulaattorissa kuntosalilla kalorit riittää. 

Mr. Timothy Jordaniasta otti meihin Michalelin kanssa yhteyttä ja ihmetteli kenellä riittää aika 

näin syvälliseen ruoan valmistukseen. Timothytille ja muillekkin ihmettelijöille voimme avautua, että meillä liikemiehillä on pitkät ja rauhalliset viikonlopput joita ei työt häiritse. Michaelillakin taitaa palvelusväki uurastaa läpi viikonlopun pitäen hänen konsernin tuloskunnossa. 

Näin viikolla joutuu siis hieman oikaisemaan ajan ja keittiön puutteen vuoksi.

Iltapalana on toiminut jo pitkään läjä salaattia kevät rullien kanssa. 

Sekä Japanilaisten perintö maailmalle riisiklöintti kalan kanssa - Sushi. 

Marcus Stone

Surf and Turf

Joskus hankin meille surf laudan ja kanootin.

Koska asumme rannalla, oletin niiden kuuluvan siihen listaan välineistöä mikä sinulla täytyy olla.

Nämä yhdessä khaki shortsien ja ylisuurten puolipäätä peittävien aurikolasien kanssa tekevät sinusta surffarin. 

No siinä kävi niin, että hyvin syötetty vatsani yhdessä lihaksikkaan vartaloni kanssa ovat ilmeisesti tuon surf laudan kantokyvyn ylärajassa. Siksi lauta muuttuu hetkessä sukellusveneeksi, niinpä se on saanut toimia lastemme uimaleluna. 

Ehkä tuo surf lautamme toimi innokina tähän soppaan.  

Surf and Turf tuo urbaanin maailman nimitys meillä päin tunnetulle löytölounaalle. 

Sotketaan siis lautaselle kahta erimaailman proteinia, maalla ja vedessä kasvanutta elukkaa. 

Kana ruskistui pannulla yhdessä sopivien mausteiden ja riittävän voi määrän kanssa. 

Kun kanalla on oikea rapsakka väri, pannu uuniin missä kana saa kysyä.

Katkaravuista pitää muistaa ottaa kuori pois ja leikata selkään viilto ja sieltä kaivaa 

niljakkaan suoli pois ja sitten vain pannulle. 

Paiston jälkeen kun ne pyörittelee sopivassa chili kastikkeessa, ne voi jopa maistua hyvältä. 

Kana herne- maissipedille ja mikä se ruoka ei olisi ilman perunamuusia. 

Perunamuusiin saa kivasti uuden tekstuurin ja maun kun sen tekeekin sulatejuustoon voin sijasta. 

Kanan päälle vielä kermainen hieman chilillä piristetty vaahto ja olkaa hyvä! 

Marcus Stone

Pitkän kaavan mukaan

Merkittävä osa ylipainostani on peräisin Italiasta. Paikallinen ruoka hivelee makuhermojani juuri oikealta kohdalta. Italialainen ruoka on yleensä aika yksinkertaista ja myös valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Tomaatinsiivu, mozzarella ja basilikan lehti, voila, Insalata Caprese.

Onko siis edes olemassa monivaiheisempaa Italialaista ruokaa? Vastaus on tottakai, kyllä. Tänään ei tyydytä yksinkertaisiin ratkaisuihin, vaan lähdetään valmistamaan jokaisen työmaaruokalan perusmättöä, Lasagnea, niinkuin luoja sen on tarkoittanut.

   
Ensiksi valmistetaan Bolognaise kastike. Suomalainen pekoni korvaa panchettan kivasti. Pekoni kannattaa laittaa kylmälle pannulle jolloin sen rasva sulaa pannun lämmetessä ja pekoni ei pala karrelle. Sipulit, porkkanat ja sellerit joukkoon kuullottumaan. Tämän jälkeen jauheliha mukaan ruskistumaan kevyesti. Kun jauheliha on saanut väriä pintaan, lorautetaan niskaan punaviiniä. Viinin annetaan haihtua noin 5 minuuttia ja sen jälkeen mukaan kaadetaan loraus maitoa. Maito pyöristää Bolognesen maun sopivaksi. Annetaan rupsutella muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan paseeratut tomaatit. Nyt joku sitten kysyy miksi et paseerannut itse tomaatteja. No sitäkin on tullut tehtyä, mutta siinä ei kyllä pääse tuntipalkoille. Ja sitäpaitsi Muttin perhe on ryöpännut tomaatteja yli 100 vuotta, että eiköhän siellä homma ala olemaan aika hyvin hallussa. Tämä soosi saa nyt olla hiljaisella lämmöllä hellalla pari tuntia. Siellä makuparit etsivät toisensa ja lopputuloksena on elämys joka vetää hiljaiseksi paatuneemmankin kriitikon.

Tässä vaiheessa on hyvä pyöräyttää pasta taikina. Itselläni on tähän aivan lyömätön kilpailuetu, näes 00 jauhatuksen jauhot Italiasta. Aina kun siellä päin käyn, tulee näitä laukussa mukana, Suomesta näitä ei näes saa. Pastataikinasta näillä tulee kimmoisa pallo, joka ei kaulitessa repeile, eikä tartu. Uskomatonta, mutta niin se on. Jos jauhoja voisi rakastaa, niin rakastaisin näitä jauhoja. Pastan pökäle jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Bechamel kastike on hyvin yksinkertainen valmistaa. Voita, jauhoja, maitoa ja vähän muskottipähkinää. Muutaman vaiheen jälkeen saostettu valkoinen kastike on valmis.

Sitten pastaa myllyyn. Aloitan yleensä 8mm paksuudesta ja vedän pastan siitä läpi useamman kerran taittaen sen aina kaksin kerroin ja uusiksi myllyn läpi. Sitten tullaan alas 2mm välein ja lopuksi viimeinen paksuus tehdään 1mm:ksi. Sitten levyt voi katkoa sopiviksi Lasagne vuoalle. Eikä siinä vielä kaikki. Levyt heitetään puoleksi minuutiksi kiehuvaan veteen ja sitten puoleksi minuutiksi kylmään veteen. Tällä saadaan pasta kiinteämpään muotoon, koska se ei tule olemaan uunissa kovin kauan.

 

Sitten vaan latomaan kerroksittain vuokaan, aloittaen Bolognesesta ja lopettaen Bechameliin jonka niskaan raastetaan sopiva annos Parmesaania. Voipa pinnalle lumpsauttaa muutaman voinokareenkin näön vuoksi. Uuniin 220 astetta ja 20 minuuttia.

Lopputulos ei vastaa Knorrin pakettilasagnea. Ei kannata itseasiassa puhua näistä samana päivänäkään.

Buon Appetito!

Michael