Surf and Turf

Joskus hankin meille surf laudan ja kanootin.

Koska asumme rannalla, oletin niiden kuuluvan siihen listaan välineistöä mikä sinulla täytyy olla.

Nämä yhdessä khaki shortsien ja ylisuurten puolipäätä peittävien aurikolasien kanssa tekevät sinusta surffarin. 

No siinä kävi niin, että hyvin syötetty vatsani yhdessä lihaksikkaan vartaloni kanssa ovat ilmeisesti tuon surf laudan kantokyvyn ylärajassa. Siksi lauta muuttuu hetkessä sukellusveneeksi, niinpä se on saanut toimia lastemme uimaleluna. 

Ehkä tuo surf lautamme toimi innokina tähän soppaan.  

Surf and Turf tuo urbaanin maailman nimitys meillä päin tunnetulle löytölounaalle. 

Sotketaan siis lautaselle kahta erimaailman proteinia, maalla ja vedessä kasvanutta elukkaa. 

Kana ruskistui pannulla yhdessä sopivien mausteiden ja riittävän voi määrän kanssa. 

Kun kanalla on oikea rapsakka väri, pannu uuniin missä kana saa kysyä.

Katkaravuista pitää muistaa ottaa kuori pois ja leikata selkään viilto ja sieltä kaivaa 

niljakkaan suoli pois ja sitten vain pannulle. 

Paiston jälkeen kun ne pyörittelee sopivassa chili kastikkeessa, ne voi jopa maistua hyvältä. 

Kana herne- maissipedille ja mikä se ruoka ei olisi ilman perunamuusia. 

Perunamuusiin saa kivasti uuden tekstuurin ja maun kun sen tekeekin sulatejuustoon voin sijasta. 

Kanan päälle vielä kermainen hieman chilillä piristetty vaahto ja olkaa hyvä! 

Marcus Stone

Pitkän kaavan mukaan

Merkittävä osa ylipainostani on peräisin Italiasta. Paikallinen ruoka hivelee makuhermojani juuri oikealta kohdalta. Italialainen ruoka on yleensä aika yksinkertaista ja myös valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Tomaatinsiivu, mozzarella ja basilikan lehti, voila, Insalata Caprese.

Onko siis edes olemassa monivaiheisempaa Italialaista ruokaa? Vastaus on tottakai, kyllä. Tänään ei tyydytä yksinkertaisiin ratkaisuihin, vaan lähdetään valmistamaan jokaisen työmaaruokalan perusmättöä, Lasagnea, niinkuin luoja sen on tarkoittanut.

   
Ensiksi valmistetaan Bolognaise kastike. Suomalainen pekoni korvaa panchettan kivasti. Pekoni kannattaa laittaa kylmälle pannulle jolloin sen rasva sulaa pannun lämmetessä ja pekoni ei pala karrelle. Sipulit, porkkanat ja sellerit joukkoon kuullottumaan. Tämän jälkeen jauheliha mukaan ruskistumaan kevyesti. Kun jauheliha on saanut väriä pintaan, lorautetaan niskaan punaviiniä. Viinin annetaan haihtua noin 5 minuuttia ja sen jälkeen mukaan kaadetaan loraus maitoa. Maito pyöristää Bolognesen maun sopivaksi. Annetaan rupsutella muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan paseeratut tomaatit. Nyt joku sitten kysyy miksi et paseerannut itse tomaatteja. No sitäkin on tullut tehtyä, mutta siinä ei kyllä pääse tuntipalkoille. Ja sitäpaitsi Muttin perhe on ryöpännut tomaatteja yli 100 vuotta, että eiköhän siellä homma ala olemaan aika hyvin hallussa. Tämä soosi saa nyt olla hiljaisella lämmöllä hellalla pari tuntia. Siellä makuparit etsivät toisensa ja lopputuloksena on elämys joka vetää hiljaiseksi paatuneemmankin kriitikon.

Tässä vaiheessa on hyvä pyöräyttää pasta taikina. Itselläni on tähän aivan lyömätön kilpailuetu, näes 00 jauhatuksen jauhot Italiasta. Aina kun siellä päin käyn, tulee näitä laukussa mukana, Suomesta näitä ei näes saa. Pastataikinasta näillä tulee kimmoisa pallo, joka ei kaulitessa repeile, eikä tartu. Uskomatonta, mutta niin se on. Jos jauhoja voisi rakastaa, niin rakastaisin näitä jauhoja. Pastan pökäle jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Bechamel kastike on hyvin yksinkertainen valmistaa. Voita, jauhoja, maitoa ja vähän muskottipähkinää. Muutaman vaiheen jälkeen saostettu valkoinen kastike on valmis.

Sitten pastaa myllyyn. Aloitan yleensä 8mm paksuudesta ja vedän pastan siitä läpi useamman kerran taittaen sen aina kaksin kerroin ja uusiksi myllyn läpi. Sitten tullaan alas 2mm välein ja lopuksi viimeinen paksuus tehdään 1mm:ksi. Sitten levyt voi katkoa sopiviksi Lasagne vuoalle. Eikä siinä vielä kaikki. Levyt heitetään puoleksi minuutiksi kiehuvaan veteen ja sitten puoleksi minuutiksi kylmään veteen. Tällä saadaan pasta kiinteämpään muotoon, koska se ei tule olemaan uunissa kovin kauan.

 

Sitten vaan latomaan kerroksittain vuokaan, aloittaen Bolognesesta ja lopettaen Bechameliin jonka niskaan raastetaan sopiva annos Parmesaania. Voipa pinnalle lumpsauttaa muutaman voinokareenkin näön vuoksi. Uuniin 220 astetta ja 20 minuuttia.

Lopputulos ei vastaa Knorrin pakettilasagnea. Ei kannata itseasiassa puhua näistä samana päivänäkään.

Buon Appetito!

Michael

Mexico

Meillä viikonloput ovat hitaita, viikon juoksut kun saa unohtaa hetkeksi - aika pysähtyy.

Ja se taas ei tahdo sopia vapaalle verenkierrolleni, täytyy saada jotain tekemistä käsilleni. 

Niinpä lähdimme lauantaina hakemaan vauhtia Mexicosta - Chilistä ja pavuista. 

Avaan hieman perus reseptiikkaani. Olen huomannut, että merenpohjasta kerätyt pienetkivetkin 

saa maistumaan syötäviltä kun käyttää oikeita aineita. Sopivasti voita, kermaa, hunajaa, sitruunaa, chiliä, inkivääriä ja erilaisia sipuleita yrttejä ja kaikki menee alas. 

Jos jotain näistä ei löydy kaapista voi vapaasti käyttää jotain muita makuja. 

Kulinaari hifistelijät puhuvat vielä umaamista ruoan makuviidakossa, meillä se on korvattu hyvällä ruokahalulla ja tilavalla vatsalaukulla. 

Chili Con Carne - tuo Mexico intiaanien jämäsoppa on löytänyt meidänkin kattilalamme. 

Papuja yhdessä jauhelihan kanssa porisemaan tomaattien ja sipuleiden kanssa, unohtamatta aimo annosta chilejä ja muita makuja. 

Tässä sopassa tuo tomaattipyree meinaa aina tuottaa oman haasteensa maustamisen suhteen. Pyreen törkeän paha maku meinaa puskea aina läpi, ei meinaa hunaja purkissa piisata sen maun hävittämiseen. 

Chili Con Carnelle tein lisukkeeksi keitetyn riisin ja sinappisen salaatin. 

Eilen alkoikin sitten arkiruokakailu, taas illalla sushi pöytä odottaa. 

Kylläisesti, 

Marcus Stone

Ranskalainen visiitti

Tuskin tiesi tuo herran Naigeon minkälaisia seuraamuksia tulisi olemaan, kun alkoi sormeilemaan sinapin reseptiä. Muun muassa tänään Dijon löysi itsensä samalta lautaselta Amerikkalaisen rahvaan seurasta, sekoitettuna Suomalaisen keittiön ylpeyteen, perunaan. Makujoukkueeseen kuului vielä olennaisena osana punajuuri. Yhteistä näille kaikille on, että yksistäänkin niitä pystyy syömään, mutta kun ne laittaa yhteen, on se kuin Mozart, Sibelius ja Jari Sillanpää soittaisivat samassa bändissä. Se vaan toimii.

Ladies and playboys, i give you;

• Pulled pork
• Dijon sinapilla maustettu perunamuusi
• Punajuuri suikaleet
• Kaikki ne kasvikset puutarhasta mitä madot ei olleet syöneet

Kunnioittavasti
Michael

Samettinen Kaurapuuro - Jälkiruokaa

Kuten Michael tuossa aikaisemmin jo avasikin tulevaisuuttamme, jatkuva matkustaminen alkoi muuttua rutiiniksi. Toki sitä se on edelleenkin.

Niinpä päätimme antaa nämä kirjalliset lahjamme kulinaarisen maailman raadeltaviksi.

Vuosi vuodelta matkustaminen on muovannut ulkoista hapitustamme yhä enemmän Michelinin näköiseksi, sitä ei tunnu pysäyttävän edes jatkuva hiihtosimulaattorin veivaaminen. Niinpä oli helpompi antaa periksi rakkaalle ja kiehtovalle harrastuksellemme - Ruokailulle. 

Syöminen yhdessä reseptiikan pikkutarkan hiomisen kanssa saa pullean kokin tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, olemaan yhtä tämän universumin kanssa. Tämä tunne romuttuu hetkessä kun perheen ruokapöytään laahustaa teiniankstin riepoma nuorukainen joka toteaa ruoan olevan yhtä 

pellolla lojuvan lämpöisen läjän kanssa. 

Gordon R oli tiedustellut kaurapuuron keitto-ohjetta. Tässä pieni vinkki, mittaa vesi ja maito kattilaan ja lisää kylmään nesteeseen kaurahiutaleet. Keitä jatkuvasti hämmentäen, näin saat pehmeän ja samettisen puuron.

Micahel oli tänään tarjoilut perheeleen elegantin aamupalan, niinpä on jälkiruoan aika. 

Toinen teineistämme pitää kovasti Tartista meillä (kai suomeksi - torttu), päätin sen tässä kesällä harjoitella jotta voisin ylläpitää hänen ruokailulle asettamia korkeita laatuvaatimuksia. 

Tortunpohja syntyi kätevästi kun muisti sotkea riittävästi voita, sokeria ja jauhoja keskenään. 

Parit työpuhelut sotkivat pohjan paistoajan ja se pääsi ehkä vähän tummumaan. 

Torttu täytetään perinteisesti pastry creamella, sen tekemisessä on omat haasteensa tämmöiselle rohmukouralle, kun pitää saada keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Muutenhan se on vain aineiden sekoittelua ja niiden lämmittämistä ja jäähdyttelyä. 

Tart perinteisesti päällystetään marjoilla tai hedelmillä, kaapista sattui löytymään raakoja mangoja ja litsejä jotka saivat hoitaa nyt koristeiden viran. Vähän karvaita olivat raakoina, mutta tomusokeri teki niistä syötäviä. 

Huomenna lähdemmekin ruokamatkalle Mexikoon. 

Täyteläisesti, 

Marcus Stone

Uusille urille

Olemme viime aikoina herra Stonen kanssa harjoittaneet itsekritiikkiä. Oli tarpeellista pysähtyä kysymyksen ääreen, onko olemassa jokin osa-alue, missä emme olisi erinomaisia? Vastausta tähän emme löytäneet, mutta opimme itsestämme jotain uutta. Paitsi että olemme erinomaisia ruuan syöjiä, löytyy meistä myös tarvittaessa se 5 tähden Michelin (enkä nyt tarkoita ulkomuotoamme) kokki.

Siispä laajennamme tämän blogimme sisältöä ja alamme julkaisemaan ruokapäivityksiä. Tämähän on hyvin trendikästä ja tätä meiltä on myös paljon pyydetty. Gordon R Lontoosta kirjoittaa: "Saisiko teiltä vinkkiä kuinka kaurapuuro ei pala pohjaan?" Noh nyt voimme Gordonille ja muille iloksemme kertoa että pysy kanavalla, täältä niitä niksejä oppii. Mitään kokonaista reseptiikkaa emme kuitenkaan julkaise. Reseptit saat ostamalla keväällä ilmestyvän kirjamme "Pullukat paistaa".

Tänään tuli brunssille valmistettua vähän klassisempaa annosta; Eggs Benedict. Hollandaisen kanssa saa olla tosi tarkkana, keltuaiset leikkaa aika nopeasti. Laiskuuttani käytin kaupan leipää, seuraavalla kerralla pitää leipoa itse. Uppomuna on aika helppo valmistaa, kannattaa kuitenkin varoa ettei tee liian kovaa pyörrettä kattilaan.

Kunnioittavasti
Michael

Juomaraha

Kiinassa hankittu kolera, jota vahvisti Dubain merellinen bakteerikanta, on hellittänyt otettaan. Nyt onkin sopiva hetki suunnata länteen. Tämä ja ensi viikko kuluu ensin Twin cityssä eli Minneapolis/St. Paulin alueella ja viikonloppuna sitten suunta kohti tuulista kaupunkia, Chicagoa. Matkaraporttia on luvassa ja kenties otteluraportti pelistä Blackhawks-Bruins.

Tuolla mantereella hankaluuksia aiheuttaa maan tapa, juomaraha. Jos se perustuisi hyvään palveluun, ei siinä mitään, mutta sillä kun ei ole palvelun kanssa mitään tekemistä. Se on ikään kuin laskutuslisä joka napsahtaa joka ostoksesta jossa on ihminen palvelemassa. Ja annapa olla jos et sitä maksa, varmaan vähemmästäkin on kyseisessä maassa lahdattu.

Ensimmäinen kosketus tähän maailmaan oli viisitoista vuotta sitten rouva Barnin kanssa tekemämme matka New Yorkiin. Meillä oli matkatoimiston kautta buukattu kuljetus lentokentältä hotellille. Löysimmekin pikkubussin ja lastasimme matkalaukut sisään. Bussin kuljettaja istui ratissa kuin myrskyn merkki. Kun kaikki olivat sisällä hän karjaisi täyteen ääneen, Attention! Sitten hän viisasi bussin konsolissa olevaa kylttiä; ”kuljettaja ei tiedä kaupungista mitään ja hänelle puhuminen ajon aikana on kielletty”. Ajomatka hotellille sujui hiljaisissa merkeissä. Perille päästyämme mörökölli asettui oven eteen seisomaan ja osoitti toista kylttiä; ”juomaraha ei sisälly hotellikuljetuksen hintaan”. Mielelläänhän sen toki maksoi kun tuollainen 200kg rastatukka sitä kiltisti pyysi.

Toisella kertaa olin työmatkalla Chicagossa ja minulla oli hotellin aamiaiselle kuponkeja, jotka kuuluivat huoneen hintaan. Olin hiukan kiireinen ensimmäisenä aamuna ja tarjoilija toi minulle kahvit, hain asiaankuuluvat pekonit yms, söin nopeasti, jätin kupongin pöytään ja läksin pois. Seuraavana aamuna vastassa oli tuimailmeinen tarjoilija. Kun olin päässyt istumaan, hän toi minulle laminoidun lapun jossa luki ”juomaraha ei sisälly hotelli voucheriin”. Hän oli ystävällisesti personoinut viestiä juuri minulle ja lisännyt siihen post-it lapun jossa luki” et muuten maksanut eilenkään…”.

Samalla reissulla matkustin taksilla kaupungin sisällä paikasta toiseen. Kysyin taksikuskilta, että voiko maksaa luottokortilla ja hän kertoi sen onnistuvan vallan mainiosti. Hän laittoi IPhonen liittimeen magneettiraidan lukijan ja swaippasi kortin siitä ketterästi. Sitten hän antoi puhelimen minulle. Hinta oli noin 40 dollaria. Seuraava valikko oli juomaraha ja siinä oli kolme valintaa; 15%, 20% ja 25%. Siis minimi oli 15% ja ohi ei päässyt kuin valitsemalla jotain. Aivan loistava apsi puhelimeen joten mielelläänhän tuon maksoi pois!

Kunnioittavasti,

Michael Barn