Ja se taas ei tahdo sopia vapaalle verenkierrolleni, täytyy saada jotain tekemistä käsilleni.
Niinpä lähdimme lauantaina hakemaan vauhtia Mexicosta - Chilistä ja pavuista.
Avaan hieman perus reseptiikkaani. Olen huomannut, että merenpohjasta kerätyt pienetkivetkin
saa maistumaan syötäviltä kun käyttää oikeita aineita. Sopivasti voita, kermaa, hunajaa, sitruunaa, chiliä, inkivääriä ja erilaisia sipuleita yrttejä ja kaikki menee alas.
Jos jotain näistä ei löydy kaapista voi vapaasti käyttää jotain muita makuja.
Kulinaari hifistelijät puhuvat vielä umaamista ruoan makuviidakossa, meillä se on korvattu hyvällä ruokahalulla ja tilavalla vatsalaukulla.
Chili Con Carne - tuo Mexico intiaanien jämäsoppa on löytänyt meidänkin kattilalamme.
Papuja yhdessä jauhelihan kanssa porisemaan tomaattien ja sipuleiden kanssa, unohtamatta aimo annosta chilejä ja muita makuja.
Tässä sopassa tuo tomaattipyree meinaa aina tuottaa oman haasteensa maustamisen suhteen. Pyreen törkeän paha maku meinaa puskea aina läpi, ei meinaa hunaja purkissa piisata sen maun hävittämiseen.
Chili Con Carnelle tein lisukkeeksi keitetyn riisin ja sinappisen salaatin.
Eilen alkoikin sitten arkiruokakailu, taas illalla sushi pöytä odottaa.
Kylläisesti,
Marcus Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti