Niinpä päätimme antaa nämä kirjalliset lahjamme kulinaarisen maailman raadeltaviksi.
Vuosi vuodelta matkustaminen on muovannut ulkoista hapitustamme yhä enemmän Michelinin näköiseksi, sitä ei tunnu pysäyttävän edes jatkuva hiihtosimulaattorin veivaaminen. Niinpä oli helpompi antaa periksi rakkaalle ja kiehtovalle harrastuksellemme - Ruokailulle.
Syöminen yhdessä reseptiikan pikkutarkan hiomisen kanssa saa pullean kokin tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, olemaan yhtä tämän universumin kanssa. Tämä tunne romuttuu hetkessä kun perheen ruokapöytään laahustaa teiniankstin riepoma nuorukainen joka toteaa ruoan olevan yhtä
pellolla lojuvan lämpöisen läjän kanssa.
Gordon R oli tiedustellut kaurapuuron keitto-ohjetta. Tässä pieni vinkki, mittaa vesi ja maito kattilaan ja lisää kylmään nesteeseen kaurahiutaleet. Keitä jatkuvasti hämmentäen, näin saat pehmeän ja samettisen puuron.
Micahel oli tänään tarjoilut perheeleen elegantin aamupalan, niinpä on jälkiruoan aika.
Toinen teineistämme pitää kovasti Tartista meillä (kai suomeksi - torttu), päätin sen tässä kesällä harjoitella jotta voisin ylläpitää hänen ruokailulle asettamia korkeita laatuvaatimuksia.
Tortunpohja syntyi kätevästi kun muisti sotkea riittävästi voita, sokeria ja jauhoja keskenään.
Parit työpuhelut sotkivat pohjan paistoajan ja se pääsi ehkä vähän tummumaan.
Torttu täytetään perinteisesti pastry creamella, sen tekemisessä on omat haasteensa tämmöiselle rohmukouralle, kun pitää saada keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Muutenhan se on vain aineiden sekoittelua ja niiden lämmittämistä ja jäähdyttelyä.
Tart perinteisesti päällystetään marjoilla tai hedelmillä, kaapista sattui löytymään raakoja mangoja ja litsejä jotka saivat hoitaa nyt koristeiden viran. Vähän karvaita olivat raakoina, mutta tomusokeri teki niistä syötäviä.
Huomenna lähdemmekin ruokamatkalle Mexikoon.
Täyteläisesti,
Marcus Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti