sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Burana, ei kuitenkaan

Pukeutuminen, se on hankalaa se. Pohjanmaalla kasvaneena ei ole äidin maidossa tullut taitoa laittaa oikeanväristä ruutupaitaa harmaiden upslaaki housujen kanssa.
Pariisin herrojen huivin käyttö on hieman vierasta tällaiselle maalaistollolle.
Meilläpäin pukeutumis kasvatus rajoittui lähinnä siihen, että opittiin laittamaan housut jalkaan niinpäin jotta julppi tuli eteen. Muu oli kaikki turhamaista akkojen hommaa.

Varmaan kaikki tietää tunteen, kun astut tilaan ja huomaat seisovasi siellä ainoana nokian kummisaappaat jalassa. Siinä koitat potkia kummikenkies kärkiä ravasta puhtaaksi.
Mittapukuihin pukeutuneet metroseksuaalit arvioivat sinua, omien lakeerikenkiensä loistaessa kilpaa heidän hiusrasvanssa kanssa.

Kun tulin ensimmäisiä kertoja tänne hiekkalaatikolle, antoi minulle yksi metroseksuaalli herra neuvon. Pitää kuulema pukeutua Hugo Bossin pukuun, joku merkki kello kädessä, samoin määrätty kynä rintataskuun ja oli herralla antaa nahkalaukunkin merkki mitä pitäisi kantaa mukanaan.
Ostoslistalle olisi kertynyt sen verran hintaa, jotta olisi tainut jäädä asunnon vuokra maksamatta useammalta kuukaudelta.
Etelä-Pohjanmaalla opitaan laittamaan julppi oikealle puolen selkärankaa, mutta samalla opitaan vahva itsetunto. Tiedetään että meillä on housut oikeinpäin jalassa, kaikki tuollainen Hugo Bosseillu on edelleen turhaa. Me tiedetään mitä osataan ja se saa piisata tälle maailmalle.



Olin lähdössä palaveriin asiakkaan luokse, kiinalainen urakoitsija oli kutsunut palaverin kasaan hänen projektipäälliköiden ja suunnittelijoiden kanssa. Piti kuulema pitää presentaatio heille.
Aamulla oli noussut vähän kuumetta, siinä lähdönpäihin ajattelen hoitaa kuumeen pois muutamalla Buranalla. Se oli muuten huono, siis todella huono idea.
Ajelin asiakkaan luokse ja saavuin sinne vähän etuajassa. Pikkutakki päälle ja sukellus +40C helteen läpi kohti neukkaria. Siinä kohtaa alkoi Burana pelata, odottelin palaveria alkavaksi hikikarpaloiden noustessa ohimolle. Helle ja aleneva kuume alkoi puskea hikeä ulos kropasta.
Ensin oli otsa vähän hiessä ja jo seuraavassa sekunnissa tilanne oli täysin poissa hallinnasta. Koitin pelastaa tilannetta, äkkiä takki pois ja ilmastoinnin alle seisomaan. Mitään ei ollut enään tehtävissä...

Kokoa mies ittes, takki kiinni ei ne mitään huomaa vain pientä kosteutta!

Kun kiinalaiset asiakkaat tulivat paikalle, hyvin huoliteltuina mittatilauspuvuissaan,
oli pohjanmaan kasvatti valmiina neuvotteluun. Ulkoinen hapitukseni toki näytti samalta kuin olisin juuri ylittänyt Persianlahden uimalla, pikkutakki tietysti oli ollut päällä koko uintimatkan.

-Marcus Stone-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti