Itseään paremmassa seurassa

Matkoillani aika usein löydän itseni tilanteissa, missä tulee vanha koulutehtävä mieleen. 
”ympyröi se mikä ei kuulu joukkoon” yleensä se ympyröitävä on Mr. Stone. 

Olin pitämässä firmamme messuosastoa pystyssä Dubaissa. Punaruutuinen huivinsa hulmuten puhaltaa osastollemme Arabia kaveri. Kysyi muutaman kysymyksen ja jatkoi huivi hulmuten matkaansa. Hänen kiihdyttäessään matkaan kuulin kun huikkasi takakäteen, että assari tulee perästä. Eikä aikaakaan kun tummaan piukkaan pukuun pukeutunut sliipattu aasialais poika tuli paikalle. Otti numeroita ylös ja antoi Mr. Abdulrahman numeron minulle. Pyysi soittaman kun seuraavan kerran olen heidän kinkeripiirissään. 

Jonkun ajan päästä olin lähdössä retkelle ja huomasin, että olisi yksi iltapäivä vapaana. Päätin siis soittaa Mr. Abdullahille sopiakseni tapaamista kuten oli pyytänyt. Kävikin ilme, että hän oli perheensä kanssa lomalla täällä meidän kirkonkylässä ja halusi tavata minut täällä, kahden tunnin kuluttua. 
Näiden poikien kanssa on oppinut, että tapaamiset ovat silloin kuin heille sopii eikä koska minulla on ruokatunti ohi tai sopii minun työaikaani. Kello on varsin turha kapistus, kuin myös kaikki työajan seurantaan liittyvät toimet!

Kun olin saanut itseni taas sullottua Dresmannin pukuun ja sompattua itseni Sheikin hotellille sovittuun aikaan. Olikin hänellä päiväunien aika, pyysi odottamaan pari tuntia, jotta saa unet pois päiväjärjestyksestä. Aika kuluu nopeasti kaffin ja internetin avulla. 

Viimein olimme saaneet unet nukutta ja löysimme toisemme kaffilasta. Siinä tervehdimme toisemme ja lähetimme hänen vaimon lapsineen shoppailemaan. Sheikillä oli siinä jo toinen palaveri käynnissä, liittyen kulta ja jalokivi kauppaan. Libanoni - Ruotsalais taustainen jalokivi kauppias houkutteli Sheikkiä investoimaan nimekkääseen jalokiviketjuun. Kuuntelin sujuvasti, eihän sitä tiedä vaikka oppisi vielä kivi kauppiaaksikin. 

Siinä samalla tähtemme otti ja soitti parit puhelut järjesti kolmatta palaveria päälle siihen samaan hetkeen. Amerikkalaisten kultakauppiaiden tullessa, tarjouduimme me kaksi siirtymään sivummalle, jotta hän voi tehdä kultakauppansa. Sheikki torjui tarjouksemme vaan pyysi meitä jäämään paikalle edustamaan häntä arvioidaksemme jenkkien kompetenssin kultakauppiaina. 
Siinä oli Sheikin Dream Team kasassa tekemään muutaman kymmenen miljoonan kultakauppaa Jalokivi kauppias sekä pohjanmaan kasvatti, jonka ainut tuntuma kultaan on emännälle ostettu halvin alennusvihkisormus Vaasan torilta. 

Amerikkalaiset kultakuumeen juoksuttamat miehet tulivatkin paikalle, puvuntakki poheemisti repsottaen he kaivoivat ruttuisia A4 papereita povaristaan ja esittelivät Sheikille täysin "riskitöntä" investointi mahdollisuutta. Taisi toisella olla hengessä hieman ilokaasuakin, rohkaisuksi nautittuna. Sinänsä hupaisi tilanne alkoi ottaa omia käänteitä kun kauppiaat siinä Sheikkiä käännyttäessään aina välissä menivät jutuissaan sekaisin ja ristiin, joita yrittivät korjata keskenään tapellen. 
Palaverin päätyttyä Dream Teamimme antoi Sheikille varoittavan lausunnon näistä kauppiaista. 

Siinä kohden ajattelin, että jokos nyt olisi minun palaverini aika johtajamme kanssa, mutta siinä kohtaan kävikin ilmi, että hänen yksi kolmesta kännykästään oli joutunut hukkaan ja varastettu edellisen palaverimme aikana. Niinpä aloimme ratkomaan tätä rikosta ihan porukalla. 
Siinä kuljimme valtavan kauppakeskuksen käytäviä läpi löytötavaratoimistossa, turvakameroiden nauhoja katsomassa, poliisi asemalla, kaffilla, kummakin perhekuvia katsellen kännyköistämme sopien dinneriä perheidemme kesken ja taas sama kierros uudestaan muutamaan kertaan. 

Palaveri jäi silloin pitämättä, mutta saimme kulumaan kokonaisen iltapäivän ja illan yhdessä. 

”Mr. Stone meidän piti tehdä businesta, mutta meistä tulikin kavereita.”
Sheikh Abdulrahman  

Ystävyydestä kiittäen, Marcus Stone

ps. Sheikin nimi on muutettu, kuva lavastettu ja kuvan henkilö kääritty huiviin, kirjoittajan henkilöllisyys avoin