Hanskat ilmassa

Koolle oli kutsuttu työmaapalaveri, meillä on tuolla projektin työmaalla näitä palavereita aina parin viikon välein. Virallisesti noiden palavereiden tarkoitus on pitää projektimme kaikki elementit aikataulussa ja ennakoida tulevia ongelmia, siinä kuitenkaan mitenkään onnistumatta.

Tulevia ongelmia toki on paljon, työmaalla on 32 000 rakennusmiestä tekemässä samaa rakennusta. 90% näistä ei osaa yhtään mitään, vaan lyövät varasalla siitä kohtaa mistä työnjohtaja sanoo. Valtava muurahaisarmeija yhdessä kyvyttömyyden ja välinpitämättömyyden kanssa, he saavat paljon purettavaa aikaiseksi. Onkin arvioitu, että tuosta 32 000 miehestä varmaan n. 5000 purkaa perässä sutta ja sekundaa mitä kaverit on edellispäivänä tehneet.

Projektinjohto koostuu aika pitkälle palkintoviran saaneista Egypteistä ja Pakistaneista. Kukin meistä on oman kulttuurinsa kasvatti ja sen mukaisesti käyttäydymme myös työpalavereissa. Lähes jokainen palaveri alkaa sillä, kuinka veljet Egyptistä kertovat kuinka huonoja me Suomi pojat olemme ja kuinka ihan kaikki on meidän syytämme. Kun olen kuunnellut tämän vuodatuksen, olen aina varannut mukaani jokin vähän hankalamman kysymyksen heille. Sen kun esitän, kysytään minulta heti perään kuinka perhe voi. Ideana on se, että kukaan ei vastaa toisen kysymykseen kunhan kukkoilemme jonka jälkeen kaikki on hyvin.

Olimme aloittamassa tätä rutiini palaveria, koska tämä palaverin oli minun vastuulla olevaa projektin osaa varten, koitin vetää tuota palaveria.
Sovittuun klo 10:00 mennessä oli paikalle saapunut, minä ja minun insinöörit. Kaikki muut 30:stä hengestä olivat vielä tulossa. Puolessa tunnissa lähes kaikki olivatkin jo päässeet neukkarin pöydän ympärille, toki MEP – Managerilla oli tänään Känkkä Ränkkä päivä. Istui ja mökötti omassa toimistossaan. Onneksi kotona on noita varhais teinejä, joiden kanssa on oppinut mairittelun, lahjonnan ja kiristyksen lahjomattoman voiman. Sieltähän sekin johtaja saatiin neukkariin, kun vähän leuan alta kutitti.

Palaveri pääsi alkuun ja sain ensimmäisen asian käsiteltäväksi, mutta sitten tulikin taas ryppy rakkauteen. Känkkä Ränkkä Managerimme hermo petti, sai vastaiskun toiselta työmaapäälliköltä, sitten Egyptiläiset kaverimme päästivät itsensä estoistaan vapaaksi. Tässä vaiheessa kommunikointi kieli oli vaihtunut Arabiaksi, joten pääsin seuraamaan äänekästä performanssia.

Veljet takoivat ensin nyrkeillä pöytää, kovan älämölön tahdittamana. Tiekoneeni hyppeli neukkarin pöydällä tahdissa nyrkkien iskeytyessä pöytään. Seuraavassa hetkessä nämä harmaapäiset palkintoviroissaan olevat johtajat olivatkin pystyssä valmiina lyömään toisiaan nyrkillä silmään. Siinä he tanssahtelivat pitkän pöytämme ympärillä ja meidän kaikkien 30:nen muun miehen seuratessa kumpi on kanveesissa ensimmäisenä. Taisi siinä muutamat meistä jo hiljaa alkaa lyömään vetoa ottelun voittajasta.

Viimein pari kaveria poksautti joitakin lisärintakarvoja itselleen, nousivat ylös ja kantoivat kainaloista nostaen esimiehensä ulos neukkarista.

Pikku yskäisy, kurkku selväksi ja takaisin tuohon kesken jääneeseen käsiteltävään asiaan.

-Marcus Stone-