Fine dining

Tirsmu, oli lempinimi jota käyttivät äitini Lisa ja isäni Airy ollessani lapsi. Nimi johtui siitä, että ei löytynyt kovin montaa ruokalajia joka minulle olisi maistunut. Tilanne huipentui siihen, että vanhempani alkoivat pakkosyöttämään minulle kalanmaksaöljyä ”että saisin riittävästi vitamiinia”. Litku oli sen verran pahaa että vähitellen ruoka alkoi maistumaan ja toisaalta eliminoi kaiken kalaruuan syömisen vuosiksi.

Olen monesti yrittänyt muistella miltä se tuntui kun ruoka ei maistunut. Nimittäin se tauti on parantunut, korkojen kanssa. Pidän erityisesti Intialaisesta, Italialaisesta, Brasilialaisesta, Suomalaisesta, Amerikkalaisesta jne. ruuasta, oikeastaan helpompi on sanoa, että pidän 99%:sti kaikesta ruuasta.

Entä sitten se jäljelle jäävä 1%? No, matkoilla vastaan on tullut muutamia annoksia, joita ei ole tehnyt mieli sanotaanko nyt vaikka että tilata uudestaan. Käyn tässä läpi mieleenpainuvimmat:

1. Joustava toukka

Joustava toukka tuli vastaani buffetissa Kiinan Guangchoussa. Olen oppinut, että kaikki raaka-aineet muuttuu syötäviksi herkuiksi upporasvakeittimessä. Hyönteiset, tiskirätit, you name it. Joustava toukka oli kuitenkin yksi harvoista raaka-aineista joka tarjottiin täysin raakana. Se oli noin 5cm pitkä ja selässään sillä oli panssarimainen kuori. Mahan alus oli niin sanotusti jalkoja täynnä.

2. Lehmän mahalaukku

Tätä herkkua tarjottiin keitettynä ilman mausteita Espanjan maaseudulla Kataloniassa. Se tuoksui vettyneelle aaltopahville, mutta valitettavasti rakenne taas muistutti polkupyörän sisusrengasta. Pureminen onnistui, mutta läpipureminen ei. Kun tätä palaa pyöritteli muutaman minuutin suussaan, alkoi syvältä sisältä tulla yökkö efekti ylöspäin.

3. Taskurapu

Koillis-Kiinassa lautaselle lyötiin kerran komea taskurapu (alla kuvassa). Painoa arvaten noin kilo. Aseina paikalliseen tapaan oli puikot. Koska kyseisestä elukasta ei ollut aikaisempaa kokemusta, jäi se syömättä. Jälkikäteen kuitenkin opiskelin, että peijooni olisi pitänyt saada jollain konstilla auki ja kilven alta olisi herkut vasta löytyneet. Siis ruuvipenkki mukaan seuraavalla kertaa.

4. Meduusa

Siis se harso joka mennä pumppaa meressä ja pistää ihmisiä siinä sivussa. Tätä tarjottiin myös Kiinassa ja ah arvatenkin taas keitettynä, ilman mausteita. Kun otin ensimmäisen palan suuhuni luulin aluksi syöväni muovipussia. Muutaman minuutin kuluttua alkoi mieleeni tulemaan flashbackkiä aikaisemmin mainitsemastani lehmän mahalaukusta, ei niinkään maun vaan kumimaisen tekstuurin vuoksi. Lopputulos oli sama, viittä vaille yööö pelastettiin täpärästi lautasliinaan, ei kuitenkaan kovin huomaamattomasti.

Bon Appetit!

Michael Barn