Taxi

Maailmassa on monenlaisia takseja ja vielä useammanlaisia taksikuskeja.

Kuwaitissa löytyi jo iäkkäämpi arvokkaan oloinen herra. Pituutta oli Ahmedilla reilut 2metriä. Mutta jotenkin hän sopi tuohon amerikan rautaansa, isoon lotjaan mikä toimitti taksin virkaa.

Matkamme alkoi tuttuun tapaan, kyselemällä jokaiselta parkkipaikalla seisovalta tunteeko kukaan osoitetta. Sitten laukut auton ruumaan ja menoksi. Ahmed sompasi lotjaansa menemään paikalliseen tyyliin yöpaita päällänsä.
Matkamme meinasi joutua heti kärkeen ongelmiin, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Kuskimme päätti korjata sanojen puuteen kovaan ääneen puhumalla, jos se pohjalaistollo ymmärtäisi Arabiaa kovemmalla volyymilla. Taisi hän läpsäistä pariin kertaan sormillenikin kun meinasin ihan omatoimisesti säätää ilmastointia.


Intiassa takseissa oppii rukoilemaan, jos sitä taitoa ei aikaisemmin ole oppinut. Siellä kuskin vaatimuksiin ei kuulu ajotaito, vaan ainoastaan tarve päästä kovaa odottamaan seuraavaan ruuhkaan. Siellä on joskus tullut vaihdettua kuski matkustajan paikalle ja ajettua itse kun ei sydän enää kestänyt jatkuvia, eipäs osunutkaan tilanteita.


Kohteliaita he ovat ainakin joskus, varsinkin yksi kuljettaja on jäänyt mieleen. Ajoimme vuoristotietä ylöspäin, tien vieressä ammotti satojen metrien suora pudotus alla olevan kylän asutuksen päälle. Kuskimme veteli urku auki, renkaat ulvoen kohti vuoren huipulla olevaan kaupunki.
Ilmeisesti kotikasvatukseen oli kuulunut oppi, että keskustelu kumppania katsotaan silmiin kun puhutaan. Tässä tapauksessa asiakkaan näkökulmasta tämä ei ehkä ollut hyvä tapa. Hän oli hyvin puhelias, mutta kun minä istuin takapenkillä ja autoa kun ajetaan siitä etupenkiltä, olisi hyvä pitää se katse tiessä.

Saudi Arabiassa taksiin istuminen onkin oma jumppansa. Ensin täytyisi löytää liikenteestä valkoinen taksi, jossa silmämääräisesti näyttäisi olevan auton kaikki pääkomponentit paikoillaan. Sitten taka-ovi auki ja pikainen nuuhkaisu, onko auton sisäaromit sitä luokkaa, että siinä pysyy tajuissaan seuraavat 30min? En ole vielä päässyt selville, mitä ne näissä autoissaan kuskaavat, mutta välissä autossa on niin väkevät aromit, että siellä ei vain pysy tajuissaan.

Istahdin taas taksiin Saudeissa, kuski näytti olevan Pakistani ja aloimme siinä toimitella. Hän esittäytyi Mohammed Pakistanista, sieltä pohjoisesti, siis Taleban.

Silloin minullakin mielenkiinto heräsi, aloin jo katseellani tarkkailla pullottaako kaverin paidan kauluksesta kenties sytytyslangat. Talebanit ovat kuulemma niitä oikeita uskovia, kaikki muut vain pelleilee uskonsa kanssa.

Siinä ajelimme ja rupattelimme aiheesta vähän syvällisemmin. En vain päässyt irti siitä ajatuksesta, että täytyyhän tuolla Talebanilla nyt jokin, edes pikkuinen pommi olla matkassa. Onhan hän niin tosissaan sen uskomuksensa kanssa.


Fräntin Saara Lapualla koulussa aikoinaan opetti, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, samalla kun kuulakärkikynällä sua ottalle kopautti.

¨Mohammed kun sä oot kerta tosi Taleban, niin nyt sulla on elämäsi tilaisuus.¨

Siinä kohtaan olin saanut Mohammedin kaiken huomion itselleni meinasi jo ajaminen unohtua.

¨Sulla on nyt kyydissä tosi kristitty, eikö olis aika laittaa pomminjohdot yhteen ja räjäyttää tämä koko taksi taivaan tuuliin.¨

Mohammed kattoi mua ensin epäuskoisen näköisenä, ei kukaan voi olla noin pöljä, että tommosta ehdottaa. Sitten pyrskähti nauramaan, hörötyksensä lomasta tuumas, että oon kuulemma ihan sakia. Määränpää löytyi, Mohammed ei hallunnut ottaa maksua olin kuulema maksanut matkani sakeilla jutuilla.

Kiitos Mohammed ilmaisesta matkasta.

- Marcus Stone -