Tämähän pätee kaikkeen harrastamiseen, täytyy harrastaa säännöllisesti.
Ystäväni Mark Lapualta onkin omien sanojensa mukaan noudattanut tätä omassa kuntoilussaan. Säännöllinen liikunta on kuulema terveydelle hyväksi, siksi hän käy pyörälenkillä säännöllisesti kerran vuodessa.
Kun olimme saapuneet viimein tuonne Biharin perukoille reilusti myöhäisellä junavuorollamme.
Opimme pian, että tuossa maailman kolkassa aikaa ei mitata viisarikellolla vaan elämän rytmittää auringon valo. Jos on valoisaa juodaan teetä ja syödään aamulla ostettuja tomaatteja. Kun on pimiää silloin saa mennä koppaan maata ja nukkua.
Nuori ja aktiivinen mielemme kuitenkin kaipasi jotain toimintaa. Piti nähdä ja kokea tätä uutta maailmaa.
Oman kokemisen riemun elämään toi ihan jokapäiväiset askareet. Tuohon aikaan vielä oli puhelimella soittaminen hyvin kallista, varsinkin ulkomaille ja kun rahat olivat hyvin pienet millä elimme tuntui se vieläkin kalliimmalta.
Taisi asuntomme 2mh vuokra olla luokkaa 30€/kk ja sen tuntui hyvin suurelta meidän rahoissamme.
Niin yhteydenpitoa koti-Suomeen jääneisiin perheisiin hoidettiin FAXilla. Kaupungista löytyi yksi FAX laite, sinne onnistui pääsemään meiltä pienellä ponnistelulla. Kunhan oli puikkelehtinut n. 30min henkensä kaupalla lehmien, riksojen ja rekkojen välissä.
Olin käynyt lähettämässä isälleni Remotelle jonkin faksin joitakin aikoja aikaisemmin. Nyt sain soiton fax-toimistosta, että minulle olisi tullut fax. Kun olin suoriutunut kunnialla skootterillani perille toimiston rähjäiselle ovelle. Kai silläkin matkalla muutama osuma otettiin riksan ja lehmän kanssa, hyvin pienestä oli jälleen kiinni se, että tulevat lapseni olisivat jääneet vaille isää jo ennen syntymäänsä.
Toimistoon astuessani virkailija ojensi minulle virallisesti saapuneet faksin, jossa komeile haalealla tekstillä isäni Remotin sydämellinen viesti pojalleen tuonne eksoottiseen kaukomaan kohteeseen.
" Ei näkynyt kunnolla, laita uudestaan"
Tunnekuohustani kun aloin selvitä, pystyin identifioimaan mihin suurten linjojen mies, isäni viittasi.
Ilmeisesti aikaisemmin lähettämästäni faksista oli jokin alkukirjain ollut hieman hankalasti luettava ja halusi varmistua tervehdinkö häntä Hei vai Vei sanalla?
Puikkelehtiessani takaisin kotiin lehmien, riksojen, ihmisten, pyörien, rekkojen ja ihan kaiken ja minkä tahansa välissä. Eittämättä meinasi nousta mieleeni ajatus, että olisihan siihen A4 sivuun sopinut vähän muutakin tekstiä!
Koska olimme päässeet junailusta hyvään makuun jo heti maahan saavuttuamme. Reissasimme tulevien vuosien kuluessa tuolla hitaasti etenevällä teräsmadolla ympäri maata melkoisen määrän.
Näissä lentokoneissa, missä nytkin istun. Näissä on totutusti kohtu hyvä palvelu tarjoilun suhteen. Varsinkin nämä halpalentoyhtiöt, hyvin mielellään ovat myymässä kaikkea meille matkailijoille. Toki kotimainen Finnair tekee tässä poikkeuksen. Viimevuoden 60:nestä lennostani tuli yksi lennettyä Finnairilla, täytyy sanoa, että ymmärrän nyt miksi sen yhtiön tähdet ovat kaartumassa horisonttiin. Siellä juuri käytävälle sopivat ylikokoiset eläkevöityvät stuertit koittavat myydä vesipulloa 2€ hintaan matkalaisille. Ei ihme, että siinä alkaa stuertillakin rypistyneen kauluspaidan helma lepattaa housunkauluksesta. Nämä Reinot ovat olleet joskus aallon harjalla ratsastavia aikansa city hipstereitä, mutta valitettavasti tänäpäivänä heidän kohdallaan on kalenterissa jo käännetty liian monta kertaa Tammikuu näkyviin.
Niin olimme Maryn kanssa matkalla tuolla teräsmadolla Delhistä kohden Rajesthania, silloiseen kotiimme Udaipuriin. Tuolla välillä kunhan juna pääsee ulos Delhin kaupungista, loppumatka onkin melkein vain hiekkaista tasankoa. Aina siellä täällä juna ohittaa komeasti viheltäen pieniä hyvin alkeellisia kyliä. Noista kylistä löydät jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei edes Lapuan Raamatun kylä voi lakeuksien kasvatille tarjota. Siellä pysähtyy kaikki. Noissa kylissä kaikki on pysähtynyt jo 50vuotta sitten, myös kehitys.
Matkaa olimme jo tehneet useita tunteja, kun konduktööri tuli kyselemään meiltä, että maistuisiko tee?
Aina on hyvä hetki laittaa jotain pientä suuhunsa, joten ilmanmuuta olimme valmiita teelle. Konduktööri poistui paikaltamme jonnekin. Samassa hetkessä juna alkoi jarruttamaan pysähtyäkseen keskelle ihan tyhjää maailmaan. Siellä ei ollut sitten yhtään mitään, kuin juna olisi ohjastettu kuun pinnalle.
Kuitenkin vaunumme ovi osui sopivasti pienen mökin edustalle ja sieltä junaan kapusi 10vuotias poika mukanaan muutama kertakäyttökuppi ja tee pannu. Reippaasti ja kuuluvasti poika kailotti
CHAI, EK RUPIA EK GILASH..... CHAI... CHAI (teetä, yksi rupia kuppi... Teetä ... Teetä)
Teemme ostimme tuolta reippaalta pojalta, kun hän oli palvellut meitä kahta asiakastaan hyppäsi hän vaunumme ovesta ulos ja junamme nytkähti liikkeelle.
Puhvelin rasvaiseen maitoon tehtyä teettämme hörppiessämme totesimme, että koko pitkä juna oli pysäytetty meitä varten tuon pojan teekojulle. Olisko tästä reseptiksi Finnairin uudelleen nousulle?
Marcus Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti