Kirjoitan tätä
Etelä Kiinan meren yllä lennolla Honkkarista Dubaihin. Ruhtinaallisen neljän
tunnin yön jälkeen, sekä herra Stonen kirjoitusten jälkeen, luulen saaneeni
hiukan etäisyyttä eilisiin tapahtumiin. Pikkumaisena ja itseäänkorostavana henkilönä
kertaan nyt kuitenkin päivän keskeiset tapahtumat.
Edellinenkin yö
meni neljän tunnin yöunilla, koska lento Guanzhouhun oli pari tuntia myöhässä.
Aamulla yhteistyökumppanimme herra Liu tuli hakemaan hotellilta ja ajoimme
kohteeseen. Palaverit oli pidetty parissa tunnissa, jonka jälkeen pyysin Liuta
selvittämään tapaa siirtyä Kiinasta Hong Gongin puolelle. Keinoja on monia, on
junaa, laivaa, bussia. Olin etukäteen selvittänyt, että katamaraanilla pääsisi
perille hiukan yli tunnissa ja satamaan oli parin tunnin matka. Niinpä Liu
tutki Kantonin kielistä webbisivua ja ilmoitti viimeisen lautan lähtevän
viideltä.
Tämä vaikutti
oudolta, koska muistaakseni olin katsonut hotellilla sen lähtevän jo neljältä.
Varmistin asiaa kysymällä Liulta nousevalla intonaatiolla ”are you sure it is
not four”. Tähän väliin pitää todeta jotain Liun englannin kielen taidosta. Jos
kohta omanikin muistuttaa ralli-englantia, niin Liun puhe on erittäin nopeaa,
kaikki ”R” kirjamet lausutaan ”L” ja joka neljäs sana on ”diffelent”. Niinpä
Liu vastasi minulle, ”no foul, five”.
Meillä oli neljä
tuntia tuohon viiteen ja päätimme käydä lounaalla. Kantonilainen ruoka ei ole
niin pröystäilevää kuin esimerkiksi Shanghaissa, pöytään tuodaan vain 7-8
ruokalajia. Lihassa on luut ja nahka kiinni, tämä on hankalaa varsinkin kun syö
puikoilla, siksi pyrin syömään Kiinassa yleensä kasviksia. Saimme lounaan
syötyä tunnissa ja tiedustelin pitäisikö nyt jo mennä. Liu halusi kuitenkin
esitellä minulle ravintolan yhteydessä olevaan puutarhaa, joka oli ”diffelent”.
Kohteliaisuuttani kiertelimme siellä hetken. Sitten menimme autolle ja Liu
alkoi näpytellä osoitetta uuden Geelynsä navigaattoriin. Kosketusnäytössä oli
kuitenkin probleemaa ja se otti välillä kolmea klikkiä kerralla, välillä ei
yhtään. Liun mukaan se ei ollut kuitenkaan rikki, ainoastaan ”diffelent”.
Lopulta pääsimme lähtemään liikkeelle kahdelta.
Matka joutui
sujuvasti ja näytti vievän juurikin sen kaksi tuntia. Kaarroimme sataman
parkkipaikalle 16:02. Katsoin kun katamaraani irrotti viimeistä köyttään
rannasta. Hyräilin hiljaa mielessäni, ”vain vana jäi kun laivasi lähti”. Tästä
pahaenteisestä näystä huolimatta marssimme reippaasti check in tiskille, jossa
Liu alkoi ostamaan minulle lippua. Kun keskustelu jatkui ja jatkui, aloin
alitajuisesti jo ymmärtää mitä oli tapahtunut. Hetken kuluttua Liu tulikin sen
vahvistamaan, ”diffelent five, foul”. Noh, siitä sitten selvittämään seuraavaa
askelta. Liu soitti pari puhelua ja lähistöllä olisi hotelleja, mistä lähtisi
busseja Hong Kongin lentokentälle. Lähdimme matkaan, mutta samalla oli alkanut
ruuhka, viiden kilometrin matka otti tunnin. Liu oli valinnut kansainvälisten
hotellien sijasta Hiyatt (melkein Hyatt) hotellin kaksi euroa halvemman hieman
eväslaatikkoa suuremman minibussin. Viideltä lähtevä bussi oli jo ahdettu
täyteen. Kuuden bussiinkin oli jonoa. Siihen Kiinalaiset kuitenkin alkoivat
meitä kaikkia tunkemaan. Matkalaukkujen kanssa oli sijoitusongelmaa, niitä
pakattiin autoon tunti. Lopulta jouduin ottamaan syliini kymmenen kilon
käsimatkalaukkuni. Istumatilaa oli noin puolet lentokoneen penkistä.
Edessä oli sama
ruuhka ja otti kolme tuntia päästä rajalle. Rajalla oli ruuhkaa, siinä otti
tunnin. Hong Kongin puolella vierähti vielä tunti, ennenkuin olimme
lentokentällä. Siitä sitten etsimään taksia ja hotellille. Respassa oli
luonnollisesti jonoa, Kiinalaisia turisteja kyselemässä kuinka huoneen
vedenkeitin toimii. Pääsin huoneeseen puoliltaöin. Taksi tulisi hakemaan
aamulla viideltä. Olin istunut autossa yhteensä kymmenen tuntia.
Niin miten tuo
töpseli tähän liittyy. No, tuntui olevan just se viimeinen tippa kun tajusin
että honkkarissahan on Englantilaisten perintönä kolmereikäiset pistotulpat ja
minulla ei tietenkään adapteria mukana ja puhelimen akku veteli viimeisiä..
Kunnioittavasti
Michael Barn
Vinkkinä, että suomalainen pistokehan menee noihin englantilaisiin pistorasioihin kunhan työntää kynän maahan(eli siihen yksinäiseen). Oikein kätevä yksilö työntää suomalaisen pistokkeen toisen puolen ekaksi maahan, saa siten lukituksen pois kahdesta muusta, työntää sen toisen pistimen sähköön kiinni ja kääntää suomalaista pistoketta sen pouttiarallaa 60 astetta ja laittaa toisenkin pistimen sähköön ilman kynän apua.
VastaaPoistaKiitos tarkkaavaiselle lukijalle. Tuo keino tosiaan toimii n. 90% tapauksista. Joskus taas töpseli on niin tiukka, että maadoituskosketinta ei saa painettua alas millään vempeleellä. t: Michael.
VastaaPoistaKiitos tarkkaavaiselle lukijalle. Tuo keino tosiaan toimii n. 90% tapauksista. Joskus taas töpseli on niin tiukka, että maadoituskosketinta ei saa painettua alas millään vempeleellä. t: Michael.
VastaaPoista