lauantai 24. tammikuuta 2015

Töpseli

Kirjoitan tätä Etelä Kiinan meren yllä lennolla Honkkarista Dubaihin. Ruhtinaallisen neljän tunnin yön jälkeen, sekä herra Stonen kirjoitusten jälkeen, luulen saaneeni hiukan etäisyyttä eilisiin tapahtumiin. Pikkumaisena ja itseäänkorostavana henkilönä kertaan nyt kuitenkin päivän keskeiset tapahtumat.

Edellinenkin yö meni neljän tunnin yöunilla, koska lento Guanzhouhun oli pari tuntia myöhässä. Aamulla yhteistyökumppanimme herra Liu tuli hakemaan hotellilta ja ajoimme kohteeseen. Palaverit oli pidetty parissa tunnissa, jonka jälkeen pyysin Liuta selvittämään tapaa siirtyä Kiinasta Hong Gongin puolelle. Keinoja on monia, on junaa, laivaa, bussia. Olin etukäteen selvittänyt, että katamaraanilla pääsisi perille hiukan yli tunnissa ja satamaan oli parin tunnin matka. Niinpä Liu tutki Kantonin kielistä webbisivua ja ilmoitti viimeisen lautan lähtevän viideltä.

Tämä vaikutti oudolta, koska muistaakseni olin katsonut hotellilla sen lähtevän jo neljältä. Varmistin asiaa kysymällä Liulta nousevalla intonaatiolla ”are you sure it is not four”. Tähän väliin pitää todeta jotain Liun englannin kielen taidosta. Jos kohta omanikin muistuttaa ralli-englantia, niin Liun puhe on erittäin nopeaa, kaikki ”R” kirjamet lausutaan ”L” ja joka neljäs sana on ”diffelent”. Niinpä Liu vastasi minulle, ”no foul, five”.

Meillä oli neljä tuntia tuohon viiteen ja päätimme käydä lounaalla. Kantonilainen ruoka ei ole niin pröystäilevää kuin esimerkiksi Shanghaissa, pöytään tuodaan vain 7-8 ruokalajia. Lihassa on luut ja nahka kiinni, tämä on hankalaa varsinkin kun syö puikoilla, siksi pyrin syömään Kiinassa yleensä kasviksia. Saimme lounaan syötyä tunnissa ja tiedustelin pitäisikö nyt jo mennä. Liu halusi kuitenkin esitellä minulle ravintolan yhteydessä olevaan puutarhaa, joka oli ”diffelent”. Kohteliaisuuttani kiertelimme siellä hetken. Sitten menimme autolle ja Liu alkoi näpytellä osoitetta uuden Geelynsä navigaattoriin. Kosketusnäytössä oli kuitenkin probleemaa ja se otti välillä kolmea klikkiä kerralla, välillä ei yhtään. Liun mukaan se ei ollut kuitenkaan rikki, ainoastaan ”diffelent”. Lopulta pääsimme lähtemään liikkeelle kahdelta.

Matka joutui sujuvasti ja näytti vievän juurikin sen kaksi tuntia. Kaarroimme sataman parkkipaikalle 16:02. Katsoin kun katamaraani irrotti viimeistä köyttään rannasta. Hyräilin hiljaa mielessäni, ”vain vana jäi kun laivasi lähti”. Tästä pahaenteisestä näystä huolimatta marssimme reippaasti check in tiskille, jossa Liu alkoi ostamaan minulle lippua. Kun keskustelu jatkui ja jatkui, aloin alitajuisesti jo ymmärtää mitä oli tapahtunut. Hetken kuluttua Liu tulikin sen vahvistamaan, ”diffelent five, foul”. Noh, siitä sitten selvittämään seuraavaa askelta. Liu soitti pari puhelua ja lähistöllä olisi hotelleja, mistä lähtisi busseja Hong Kongin lentokentälle. Lähdimme matkaan, mutta samalla oli alkanut ruuhka, viiden kilometrin matka otti tunnin. Liu oli valinnut kansainvälisten hotellien sijasta Hiyatt (melkein Hyatt) hotellin kaksi euroa halvemman hieman eväslaatikkoa suuremman minibussin. Viideltä lähtevä bussi oli jo ahdettu täyteen. Kuuden bussiinkin oli jonoa. Siihen Kiinalaiset kuitenkin alkoivat meitä kaikkia tunkemaan. Matkalaukkujen kanssa oli sijoitusongelmaa, niitä pakattiin autoon tunti. Lopulta jouduin ottamaan syliini kymmenen kilon käsimatkalaukkuni. Istumatilaa oli noin puolet lentokoneen penkistä.

Edessä oli sama ruuhka ja otti kolme tuntia päästä rajalle. Rajalla oli ruuhkaa, siinä otti tunnin. Hong Kongin puolella vierähti vielä tunti, ennenkuin olimme lentokentällä. Siitä sitten etsimään taksia ja hotellille. Respassa oli luonnollisesti jonoa, Kiinalaisia turisteja kyselemässä kuinka huoneen vedenkeitin toimii. Pääsin huoneeseen puoliltaöin. Taksi tulisi hakemaan aamulla viideltä. Olin istunut autossa yhteensä kymmenen tuntia.

Niin miten tuo töpseli tähän liittyy. No, tuntui olevan just se viimeinen tippa kun tajusin että honkkarissahan on Englantilaisten perintönä kolmereikäiset pistotulpat ja minulla ei tietenkään adapteria mukana ja puhelimen akku veteli viimeisiä..


Kunnioittavasti

Michael Barn

3 kommenttia:

  1. Vinkkinä, että suomalainen pistokehan menee noihin englantilaisiin pistorasioihin kunhan työntää kynän maahan(eli siihen yksinäiseen). Oikein kätevä yksilö työntää suomalaisen pistokkeen toisen puolen ekaksi maahan, saa siten lukituksen pois kahdesta muusta, työntää sen toisen pistimen sähköön kiinni ja kääntää suomalaista pistoketta sen pouttiarallaa 60 astetta ja laittaa toisenkin pistimen sähköön ilman kynän apua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle. Tuo keino tosiaan toimii n. 90% tapauksista. Joskus taas töpseli on niin tiukka, että maadoituskosketinta ei saa painettua alas millään vempeleellä. t: Michael.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle. Tuo keino tosiaan toimii n. 90% tapauksista. Joskus taas töpseli on niin tiukka, että maadoituskosketinta ei saa painettua alas millään vempeleellä. t: Michael.

    VastaaPoista