keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Olisi ehkä sittenkin pitänyt polttaa ne tötsyt?

Siinä kun olimme rinkkojemme päällä aikamme valkoisia silmäluomiamme räpytelleet, alkoi verikin kiertää aivoissani. Kai eteenpäin pääsee muutenkin kuin junalla?
Lentäminen oli täysin poissa laskuista, se ei olisi sopinut mitenkään tuon hetkiseen Amish henkiseen maailman kuvaamme. Mutta linja-autohan on vielä edullisempi kuin juna. Järjestelyt onnistuivat nopeasti ystävällisen paikkalisen nuorenmiehen toimesta.
Vielä kun olin tehnyt nopean kilpailija kartoituksen ja saanut kultakin vertailuhinnan tästä matkastamme, oli tämä ystävällinen kaverimme lyönyt kaikki laudalta tässä hintakilpailussa.
Olisi ehkä pitänyt ennen kaupan lukkoon lyöntiä tehdä pieni verifiointi myös toimittajan taustoista sekä heidän yrityksensä palvelu standarteista. Ehkä ensimmäisessä vaiheessa olisi ollut hyvä arvioida tämän projektipäällikkömme työkyky versus hänen keltaisena verestävät vetiset silmänsä seisovan katseensa kanssa.

Saimme siis Mumbain ehdottomasti edullisimman kuljetuksen kohden Goaa. Tyytyväisinä aloimme nostella rinkkojamme linja-auton katolle. Taas olisi ollut syytä arvioida tätä palvelun tarjoajaa. Mutta kun on halpa hinta se sokaisee niin helposti.
Bussiin kavutessamme kaikki terveellä järjellä varustetut matkalaiset olisivat kääntyneet ja kaivaneet rinkkansa katolta takaisin selkäänsä. Mutta halpa hinta yhdessä periaatteen kanssa, että me emme koskaan peräänny. Se johdatti meidät nyt linja-autoon kahden hengen maakuu soppeen. Niin se kuulostaa ensin hyvin kivalta ja romanttiseltakin. Mutta odotas kun kuulet!

Siinä oli joku peruskoulun alaluokka saanut toteuttaa luokan innovaatiopäivän projektin. Keksi uusi matkustusmuoto. Pikku Sanjay oli sitten keksinyt makuuBussin.
Linjurista oli revitty kaikki penkit pois ja niiden tilalle oli ihan omin pikkukätösin nikkaroitu vanerista koko linjurin mittaiset kerrossängyt kahta puolen käytävää. Kuhunkin sänkyyn laitettiin pari vierekkäin maate. Tämä kuljetus ei todellakaan sovellu matkapahoinvoinnista ja ahtaanpaikan kammosta kärsiville matkalaisille.
Laverin mitoituksen oli hoitanut pikku Sanjay. Hänen maailman katsomuksessaan 175cm pitkä henkilö on jättiläinen, jonka ei tarvitsekaan sopia minnekään. 



Vaikka kuinka koitin oikoa itseäni tai asetella sikiöasentoon tuntui aina jokin ruumiin osa olla jossain jumissa. Mutta niin se vain matkamme alkoi. Semi-Sikiö asennossa seljällään, jalat edellä kohden Goaa.
Ei ollut kerrossänkymme vielä päässyt Mumbaista ulos, kun tämä ystävällinen markkinointi päällikkömme tuli tarjoamaan virvokkeita ostettavaksi, kuten jokaisessa halpalento yhtiössä tuleekin olla. Hänen tuotevalikoimansa oli vain kovin vieras minulle, kun hän olisi kahvin sijasta meille myynyt mieltämme stimuloivia jauhopusseja.

Loppumatkasta kun 8 tunnin jälkeen edelleen tein matkaa siinä semi-sikiö asennossa, mikä osoittautui ainoaksi tähän koppiin sopivaksi asennoksi. Mietin jo siinä, olisiko ne jauhopussit kuitenkin auttaneet minua sopimaan tähän ruuheen?

Lopulta Goakin kuitenkin tuli sieltä vastaan, rinkat saatiin bussin katolta ja löysimme tuurilla itsemme hotellista. Loma voi siis alkaa….

Voi kumpa olisin jäänyt jumiin siihen bussin yläpuoliseen makuu ruuheen!

To be continued…..

Marcus Stone

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti