Aloitetaan uusi vuosi oikein jymy paljastuksella; minä olen
taikauskoinen. Itse en pidä näitä asioita kuitenkaan minään taikoina, vaan omaan
elämääni kuuluvina rajoituksina. Koska ne tuntuvat toimivan 100%:lla
tarkkuudella, antavat ne myös elämääni tiettyä turvallisuuden tunnetta ja
jatkuvuutta. Käyn tässä läpi tärkeimmät.
1. Aurinkolasit
En ota aurinkolaseja mukaan rantalomalle.
Miksi? No jos otan, niin pilaan sillä samalla muidenkin loman kun aurinko pysyy
pilvessä ja parhaimmillaan istumme hotellissa trooppisen hurrikaanin riehuessa
ulkona. Työmatkoille otan yleensä aurinkolasit mukaan, tällöin on mukava
katsella neukkarin lasista ulos kun porukka säntäilee sateenvarjot väärinpäin
kaduilla.
2. Aikavyöhyke
En käännä kelloa seuraavalle
aikavyöhykkeelle ennen kuin lentokone on laskeutunut kohde maan kentälle. Tämä sääntö
on kulkenut mukanani jo pitkään. Viimeksi uhmasin tätä sääntöä vastaan noin
vuosi sitten, kun olimme menneet koneeseen Arlandassa. Ovet pantiin kiinni ja
konetta alettiin työntämään portilta platalle. Tässä vaiheessa minä hullu menin
siirtämään kelloa. Kuten arvata saattaa, konetta työntänyt puskutraktori
jumiutui koneeseen kiinni. Seuraava koneenvaihto Saksassa oli vain 45min joten
tiesin heti missaavani jatkon. Verenpaineeni nousi, kun kuvittelin Ruotsalaisen
hienomekaanikkoryhmän järjestävän parhaillaan möteä asian tiimoilta. Noin puolen
tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui esimies. Noin puoli tuntia tästä
esimies lähti. Vihdoin vartti siitä näin jo alussa odottamani ratkaisumallin.
Paikalle laahusti Shrekin näköinen (ilman väriä) ilmiselvästi Suomalais
sukuinen maatalon poika kolmen kilon pajavasaran kanssa. Kuului KLONK ja pian
olimme jo matkalla kohti Muncheniä.
3. Auton pesu
En pese autoa muutakuin porkkanoiden
istutuksen jälkeen. Ja ehkä joskus kun on ollut oikein pitkään satamatta ja
nurmikko meinaa palaa. Auton pesun jälkeen näes on 6-12 tunnin aikaikkuna,
jolloin pilvet alkavat kertyä taivaalle Pekka Poudan ennustuksista huolimatta
ja pian alkaa kaatosade.
4. Makkarakeitto
Tässä säännössä ovat mukana vahvasti
lapseni Ruusulinda, Arthur ja Snowywind. Uskon jopa heidän keskenään sopivan
asioita. Ehkä ovat jopa kehittäneet pokeri pöydistä tuttuja merkkejä, yksi
nostaa kulmakarvaa, toinen koskettaa nenää yms. En ole kuitenkaan päässyt vielä
perille kuinka se tapahtuu, mutta jos keitän pienen kattilan keittoa kaikilla
on kiljuva nälkä, ”eiks oo lisää” ”missä keittoo on” ”mä kuolen nälkään”. Jos
taas keitän sen isomman padallisen niin reaktio on päinvastainen, ”mullei oo
nälkä” ”yäk onko täs sipulia” ”mä söin justiin leivän”. Tähän sääntöön ei ole
vielä löytynyt ratkaisua.
5. Lumikola
Viime vuosina olemme saaneet vastaanottaa
Suomessa aika poikkeuksellisia talvia. Sukset ja pulkat on saaneet pysyä
varastoissa kun lumen tilalta on satanut vettä. Innokkaimmat ovat ehtineet jo
tuomita maapallon loppuräjähdyksen olevan kulman takana. Tänä vuonna aloin
katselemaan lapsieni kaihoisia ilmeitä; eikö vieläkään päästä pulkkamäkeen. Kun
lisäksi herra Stone perheineen oli tulossa lumilomalle Suomeen päätin tehdä
sen. Jätin Talkkari 3000 lumikolan välikatolle mahdollisimman hankalaan paikkaan.
Nostin alas ainoastaan tyttöjen noin 3dl kokoisen sievän keltaisen
lumilipparin. Lopputuloksen näette kuvasta.
Kunnioittavasti
Michael Barn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti