Eillinen aamupala

Mr. Michael alkoi rajoetella maailmojen ruokakulttuureja. Me kumpikin Michaelin kanssa olemme ehkä erikoistuneet ruokailuihin. Siis olemme vain aika usein ruoka-aikaan paikalla. 

Olin ollut työmatkalla New Delhissä, työt olin saanut hoidettua edellisenä päivänä. Nukuttuani yön vakio hotellissani valmistauduin lähtemään kohti kotia. Ajamista olisi n. 700km etelään, koska keskinopeus ei edes Intian parhaimmilla moottoriteillä tuohon aikaan noussut paljoa yli 50km/h sai olla matkassa heti aamusta. 
Silloin kun tuo hotellini avasi ovensa n.5 vuotta sitten taisimme olla hotellin ihan ensimmäisiä asiakkaita. Nyt 5:n vuoden jälkeen siististä hotellista oli jäljellä vain tuo hotelli. 
Kokemuksesta tiesin, että tässä paikassa ei kannata aamupalaa odottaa saavansa ennen puoli kahdeksaa. 

Pöristelin aamuauringon noustessa kohti kotia, matka taittui mukavasti keskimääräistä nopeammin näin aamutuimaan.  

Siellä jossain matkanvarrella suolenmutkassa kurnaisi, nyt se oli nälkä ei se ikuinen märkäpieru, mikä on jokaisen Intiassa oleilevan jatkuva seuralainen.
Tarkalla matkailijan silmällä jarrutin sardiinipurkkia muistuttavan ja myös siltä tuntuvan autoni yhden ravintelin parkkipaikalle. 
Hiippailin kolkkoon kiviseen ravintolaan sisään, mutta oli tainut iltavuorolla jäädä tuuletus hoitamatta. Totesin, että minä en sovi samaan huoneeseen näiden kärpästen kanssa aamupalaani syömään. Onneksi ulkoa löytyi tuttut muoviset puutarha kalusteet pepsin aurinkovarjolla. Näitä koin syömiä ja auringon polttamia kalusteita löytyy tuosta maasta varmaan yksi jokaiselle maan asukkaalle. 

Aikani yskittyä ja huhuiltua, Kumar löntysti takahuoneesta. Sir, siihen loppui Kumarin englanti. No menu ei ollut kuitenkaan vielä niin likainen, että ihan kaikki teksti olisi tahmaisten sormenjälkien peitossa. Sieltä saimme valittua kuppin mustaa kaffia ja omelettin. 

Betonisessa keittiö syvennyksessä alkoi kuulua kattiloiden ja peltisten astioiden kolinaa johon sekoittui veden lorinaa, taisi katolla oleva vesitankki olla loppumassa, ei tuntunut kraanassa olevan enään painetta.
Yllättävän nopeasti Kumar lönti takaisin pöytäni luokse, roitaisi tahmaisen posliinikupin pöydän kulmalle. Kuppiin oli kuin olikin jäänyt jäljelle puolikuppia laihaa haaleaa Nessu-Kaffia. Omeletti löysi myös tiensä eteeni, jääkylmällä peltilautasella.
Ruokaa se on eikun ääntä kohden, haukkasin palan tuosta omeletista, mutta sehän oli myös ihan jääkylmä.
Kumarilta kun tätä ihmeellistä Omeletin valmistustekniikaa ihmettelin, koska missään muualla maailmassa, ei osata kananmunaa paistaa kylmänä. 
Kumar katsoi minua noilla ruskeilla silmillään, kuin ajokoira anteeksi pyytäen,
Sorry Sir, new… 
Lönti takaisin kohti keittiötä ja eikä aikaakaan kun edessäni oli lämmin omeletti. Tässä uudessa tuoreessa omeletissa oli myös erikoispiirteensä, siitä puuttui täsmälleen samanlainen pala, jonka olin haukannut siitä jääkylmästä omeletista. 

Puolikuppia haaleaa nessu-kaffia ja kohti seuraavia kulinariisia kokemuksia. 

Marcus Stone