Mainitsin ensimmäisessä blogissani, että kohdalleni on
sattunut yhtä sun toista kommellusta matkustelun saralla. Aloitan tässä
kirjoittamaan surkeiden sattumuksien sarjaa, joiden toivon piristävän päiväänne
syksyn pimeyden keskellä.
Vuosia sitten, ennen internetin kulta-aikaa, kun asuimme
rouva Barnin kanssa Englannissa, olin matkustamassa Suomeen. Minulla oli
aikomus viettää Suomessa neljä päivää, joista kaksi ensimmäistä olisi
vapaapäiviä. Lentoreitti oli mallia pomppu Birmingham-Bryssel-Helsinki-Vaasa.
Kun tepastelin Birminghamin lentokentälle, huomasin näytöltä että Brysselin
lento tulisi lähtemään puoli tuntia myöhässä. En vielä silloin tiennyt, että
kun ei ole tiedossa myöhästymisen kestoa, sen kerrotaan olevan puoli tuntia.
Kun se täyttyy, sitä lisätään uudella puolen tunnin yksiköllä. Lähtöselvityksessä
tiedustelin miltä tilanne vaikutti, mutta herra selvittäjä ei ollut ollenkaan
huolissaan koska minulla oli kokonaista neljä tuntia vaihtoaikaa. Menin siis
portille odottamaan. Viivästystä lisättiin puoli tuntia ja taas puoli tuntia
jne. Kunnes lopulta oltiin se neljä tuntia myöhässä. Siinä vaiheessa pääsimme
koneeseen. Kapteeni pahoitteli viivästystä ja vakuutti että myötätuulen
ansiosta saisimme lennolla kirittyä aikaa kiinni.
Kun saavuimme Brysseliin, oli Helsingin koneen lähtöön 20
minuuttia aikaa. Tuosta hetkestä alkoi virallisesti lentokenttäjuoksijan urani,
jota olen myöhemminkin harjoittanut yhtä huonolla menestyksellä. Saapuessani
portille, oli se juuri laitettu kiinni ja konetta työnnettiin platalle. Olinpa
näkevinäni kapteenin virnuilevan minulle ohjaamosta, saattoi olla kyllä
mielikuvitustakin. No siitä sitten transfer deskille jonottamaan. Päästessäni
virkailijan puheille, hän ihmetteli koska Helsingin lentoja ei näkynyt ruudulla
samana eikä seuraavana päivänä. Muutaman puhelun soitettuaan, hän saattoi
kertoa minulle, että Suomessa oli alkanut lennonjohtajien lakko.
Jaahas, mutta Suomeen piti silti päästä. Noh, tässä mitään,
ajattelin ja otin lennon Tukholmaan, joka kuitenkin järjestyi vasta seuraavaksi
aamuksi näidenkin lentojen ollessa täynnä. Lentokenttähotelliin yöksi ja
seuraavana aamuna pirteänä kentälle ja pian oltiinkin jo Tukholmassa.
Arlandassa menin kaukaa viisaasti matkatoimistosta kysymään
mistä satamasta ja koska lähtisi seuraava Suomen lautta. Meneehän niitä he
kertoivat, mutta kenties olet kuullut Suomessa olevasta lennonjohdon lakosta ja
tämän takia kaikki laivat ovat täynnä. Ei ainuttakaan paikkaa. Tässä kohtaa
otin aikalisän itseni kanssa ja menin ulos seisomaan vesisateeseen. Ajattelin
että voisin kurjuuden maksimoimiseksi laittaa vielä kengätkin vääriin
jalkoihin.
Hetken siinä aprikoituani päätin käyttää liikemaailmasta
tuttua ”out of the box” ajattelua. Tässä tapauksessa Tukholman ollessa box
ajattelin lentää mihin tahansa sieltä vaan pääsisin. Kun huomasin että samana
iltana oli lähdössä lento Uumajaan alkoi matkani seuraava vaihe hahmottua jo
edessäni. Ei muutakuin sinne. Illalla olin perillä Uumajassa ja menin hotelliin
yöksi. Aamulla Uumajan satamaan jossa selvisi että iltapäivällä oli lähdössä
laiva Uumajasta Vaasaan ja sinne löytyi kansipaikka.
Määränpäähäni selvisin liki kolmen vuorokauden
matkustusajalla. Siinä jäi sitten ruhtinaallisesti aikaa hoitaa neljän päivän
hommat yhdessä päivässä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
kunnioittavasti
Michael
Barn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti