Intiassa nämä valtion edustajat olivat paikoitellen hieman korruptoituneita, aina aika-ajoin he näkivät meissä albiinoissa mahdollisuuden vaurastumiseen.
Olin kerran palaamassa liikkuvalla leivänpaahtimellamme yömyöhään takaisin kaupunkiin. Jotenkin onnistui tulemaan kaupunkiin aikaan, kun siellä ei juurikaan ollut muuta liikennettä. Pörryytin erääseen liikenneympyrään, pyhänä tarkoituksenani kyllä se kiertää oikein päin. Kuinka ollakaan ympyrän siinä kaarteessa minne minun olisi täytynyt kurvata, seisoi pari konstaapelia tupakalla.
Nopeat kun ovat liikkeeni, vaikka ei aina niin järkevät, niin taitoin notkeasti koslani ympyrän toiselle puolelle vastakarvaan. Sinänsä tässä ei ollut mitään erikoista Intiassa, koska siellä liikenteen perusajatus on. "Mene sieltä mistä pääset, kunhan et vahingoita ketään."
Kun olin päässyt kurvaamaan ympyrän toiselle puolelle, havahtui toinen konstaapeleista ja alkoi hengittää pilliinsä. Vihellyksen kuullessani ajattelin kohteliasuuttani pysähtyä. Konstaapeli asteli ikkunani taakse hyvin vihaisena, olihan selvästi rikkonut lakia. Ohje oli selvä, poliisi päällikkö on ruokailemassa viereisessä hotellissa, nyt minun pitäisi mennä pyytämään häneltä sakkolappu minulle.
Ajatus tuntui lähinnä huvittavalta, että menisin hotelliin huhuilemaan poliisi päällikköä hattu kourassa pyytäen itselleni sakkoa.
Lupasin konstaapelille odottaa paikallani seuraavat 10min, jos siihen mennessä eivät osaa minulle sakkoa kirjoittaa, niin taidan lähteä kotia nukkumaan.
Konstaapeli ei oikein pitänyt ajatuksestani, sakkolappu pitäisi noutaa hotellin ravintolasta - sehän oli hänen selvä käskynsä. Jos kuulema poistuisin paikalta ilman sakkoa, lupasivat ampua perääni.
Siinä vaiheessa kaverini heittäytyi lentokoneista tuttuun pakkolasku asentoon, kuinka ihminen saakaan nopeasti leukansa jalkaterien päälle ja vielä niin pienessä tilassa? Taustapeilissäni konstaapeli kyllä nosti kiväärin poskelleen, mutta liekö ruuti ollut kosteaa?
Täysin päinvastainen kokemus osui joku aika sitten täällä Arabien keskuudessa. Olin puhaltamassa 140km/h tuossa moottoritiellä. Meillä on siellä 120km/h rajoitukset, mutta kaikki tietävät, että kamerat on säädetty 140km/h, siispä kaikki vetävät sitä maksimi vauhtia. Paikallinen ystäväni antoikin neuvon, että jos ei sakkoja halua tulee ajaa alle 140km/h tai yli 200km/h, kamera ei kuulema ehdi laueta siinä vauhdissa enää.
Niin loikottelin menemään, taakseni tuli yksi Lexus välkytellen valoja. Ajattelin, että kun nyt menen jo maksimi vauhtia ja vieressä on 4 tyhjää kaistaa, siitä vain anna mennä ohi.
Aikansa valoja välkyteltyään tuli kaveri vierelleni ja heilutti jotain poliisin kylttejä. Ohjasi minut tienvarteen. Sain vakavat nuhtelut siitä, että olin liikenteen tukkona. Hieman olin hämilläni tästä, koska mielestäni menin jo hyvää vauhtia. Koitin inttää vastaan konstaapelille, että kun minähän jo ajoin ylinopeutta, että vieläkö kovempaa pitäisi mennä? Ohje oli hyvin selvä, konstaapelilla oli kuulemma kiire ja olin hänen edessään. Oikea toimintatapa olisi kuulemma, joko antaa hänelle tietä tai edetä hänen kiireensä vauhdilla.
Sehän on heikkoutta väistellä ja antaa tietä. Senhän arvaa miten loppumatka ajettiin konstaapelin kanssa, siitä pitivät huolta automme 300 hevosta.
Marcus Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti