Riippumatta kulttuurista, uskonnosta tai oikeastaan mistään muustakaan, lomat tuntuvat olevan ympärimaailmaa aikoja jolloin ystävät ja perheet kokoontuvat yhteen. Monikulttuurisissa tai varsinkin moniuskontoisissa yhteiskunnissa näitä juhlapyhiä piisaa.
Joskus Intiassa mietin, että saadaanko vuodessa edes yhtä viikkoa kasaan, jotta ei jollain hiippakunnalla olisi jotain juhlapyhää. Siellä kun on edustettuna kaikki maailman uskonnot ja vielä niiden kaikki alagenret, hippaloita siis piisaa.
Meillä täällä nykyisessä Hiippakunnassa, Dubai on muuten hiippakunta! Oli hiljattain yksi juhlapyhä, ehkä sen innoittamana mieleeni alkoi nousta yksi ehkä mieleenpainuvimpia juhlapyhämuistojani.
Meille oli kokoontunut erinäinen joukko ihmisiä viettämään Joulua. Näin ulkosuomalaisena sen lähiperheen ollessa kotimaassa, juhlapyhiksi tuntuu kokoontumaan yhteen hyvin risainen joukko ihmisiä, joita tuntuu yhdistävän jokin sama kalvava tunne.
”Ei piisannut tänäkäänvuonna rahat kotimaahan lomalle”
Olimme siis Joulun vietossa vuosia sitten Intian perukoilla Biharissa. Bihar on hyvin köyhä alue Intiassa. Siis taloudellisesti köyhä kun taas väestömäärältään hyvin rikas. Jouluaterian loihtiminen ei sielä ollut ihan yksinkertainen prosessi, mutta niin olivat emännät sen siellä loihtineet. Tanskalaisesta säilykepurkkista oli plumpsautettu ulos vetisen-limainen kinkku, nötköt oli pöydässä.
Juuri kun keittiöstä kantautui painekattiloiden viimeisiä vihellyksiä totesin, että asunnossamme ei ole nyt ihan kaikki kunnossa. Vaikka Mrs. Stone oli kuinka nuohostanut hajustekynttilöiden kanssa. Asunnossa leijaili hyvin voimakas lemu. No sinänsä näihin voimakkaisiin metaanikaasujen hajuihin ei tuossa maassa juurikaan tullut reakoitua se on osa sitä kansallista aromirakennetta.
Mutta jotenkin tämä lemu nyt tuli liian voimakkaana ja tuntui, että asuntomme on nyt lähde tähän saastepilveen.
WCn oven avatessani henkeni salpaantui, ei pelkästään hajusta vaan myös siitä näystä mikä siellä minua vastassa oli. Tilannetta hetken arvioituani ei siinä auttanut muu kuin laittaa tonttulakki syrjään.
Meillä oli tuohon aikaan perinteinen aasialainen WC istuin tai siis se istuin osaa ylhäällä pitävä pöntönrunko oli jäänyt tehtaalle. Näinollen latiassa oli posliiniset jalankuvat ja reikä.
Tilanne oli päässyt jo pahaksi olihan talo täynnä vieraita joita syötettiin kovalla vauhdilla, kun tämä ihmisen keno nyt vain toimii niin, että mitä laitat ylhäältä sisään se tapaa tulla jalostettuna alhaalta pois.
Ainoastaan WCn putki ei ollut tukossa ja täynnä vaan myös koko lattia lainehti. Aikani siellä laineiden keskellä sukelleltuani alkoi ongelmakin löytyä. Kainaloani myöten kun oli putkeen kurotellut sain sieltä kaivettua erinäisiä tavararoita ylös.
Täytyy sanoa, että sinä Jouluna Tanskalaisessa nötköt siivussani oli hyvin erikoinen tuoksu. Se tuoksu tuntui kulkevan mukanani useamman viikon, vaikka pesin ja kuorin ihoni melkoisilla myrkyillä.
Jälkeenpäin joku vieraistamme avautui, että sinnehän voi epähuomiossa tippua ihan mitä vain, juu niin voi!
Marcus Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti