Lähes täydellinen viikonloppu,

Monia lukijoitamme varmaan kiinnostaa tietää, mistä muodostuu Stonen perheen täydellinen viikonloppu. Se tieto kiinnostaa myös itse Stonen perhettäkin. 
Niin perheemmehän koostuu meistä vanhemmista Marcus & Mary Stonesta, olemme eläneet tätä kiihkeää suhdetta Maryn kanssa jo reilut 20vuotta. Matkallamme meitä on siunattu 3:lla lapsella Jormalla ja Pentillä sekä ihanalla tytöllä Irmalla. 

Isäni Mr. Remote Stone opetti minua jo lapsena rehellisyyteen, siis lähestykäämme asiaan todellisuuden kautta, tämän kuluneen viikonlopun tapahtumien värittämänä. 

Rentouttava viikonloppuhan lähtee rakentumaan kiireisellä ja paljon tapahtumia sisällään pitävällä ohjelmalla. Teemaan sopien täyttivät Jorma ja Pentti 13 vuotta viikonlopun aluksi, torstaina. 
Hyber-sosiaalisina ihmisinä he olivat järjestäneet syntymäpäiväjuhlat ystävilleen tuonelan esikartanoissa, ainakin meidän keski-ikäisten korvista asiaa katsottaessa. 
Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin ohjastaa autoa torstai-illan liikenneruuhkassa pienessä kiireessä kohti juhlapaikkaa. Paikkaa missä sinua odottaa satoja kiljuvia lapsia pomppimassa trampoliineilla psykedeelisen musiikin jumputuksen sekoittuessa lasten meteliin. 
Tuohon viikonlopun aloitusruuhkaan ovat lähteneet kaikki muutkin hiippakuntamme 4milj. autoilijaa. Matkantekooon tuo oman viihdykkeensä autossa intoa hyperventiloivat lapsemme yhdessä matkanvarrelta kyytiin otettujen kavereiden kanssa. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että Jumala kaikessa mahtavassa luomistyössään unohti jotain. Lapsille olisi pitänyt luoda äänenvaimennin suuhun, joka vanhetessaan sitten surkastuisi pois, samaa tahtia keski-iän tuoman kuulonalentuman kanssa.
Jorma & Pentti saivat juhlansa pidettyä onnistuneesti. Toistakymmentä teiniä osasi pitää riittävästi meteliä ja säntäillä päättömästi rastilta toiselle, näin osoittaen innostuksensa tilaisuutta kohtaan. Tietysti kunnon puperteetti juhliin kuuluu muutama äärilaita tunne, yletöntä innostusta joka seuraavasssa hetkessä on muuntunut joukkosurman vaatimaan raivoon. 
Juhlat olivat paketissa ja seurue kotona paljon keski-ikäisen isän nukkumaanmenoajan jälkeen.

Perjantain epistolaan kuuluu meidän perheessä kirkkossa käynti aamulla. Sieltä kun olimme kotiin selvinneet havittelimme rouva Maryn kanssa rentouttavaa iltapäivää auringossa ulkoillen, uiden ja meloen sinisillä merenaalloilla. 

Isoksi yllätykseksemme myös Jorma Ja Pentti laahustivat rannalle viereemme, lähes kaikki ruumiin elintoiminnot sammumaisillaan. Sitä venymistä on aikuisen hankala katsoa, se ottaa kipeää sekä vartaloon, että mieleen. 
Ehkä vähän tätä kipua pakoon lähdimme Maryn kanssa rantaveteen istuskelemaan jättäen selkärangattomat teinit solmuun rantatuoleihin. 
Jormalla alkoi siinä 10 minuuttia maattuaan tulemaan hapenottoaika täyteen keho alkoi huutamaan X-boxin tuomia stimulantteja. 
Samassa hetkessä nuo merta pumppaavat harsot, Mr. Michaelin lempi elintarvikkeet lähestyivät salakavalasti ja huomaamattomasti minua takakautta. Seuraavista hetkistä minulla ei ole ihan selkeää kuvaa. Yksi tämmöinen harso, Meduusa teki elämänsä virhearvion. Yritti imaista keskivartaloni rasvan ravinnokseen, ilmeisesti Meduusan tarkoitus oli ensin lamaannuttaa tämä merinorsu poltamalla selkäni. 

Femiinisten kiljahdusten saattelemana sain tuon limanuljaskan lonkeroineen irti seljästäni, mutta polte sinne jäi. 
Netissä (Suomi24) olen lukenut hyviä neuvoja Meduusan poltteisiin. Neuvothan alkavat sillä, että siihen kuolee. Mutta jos jostain syystä jäät henkiin täytyisi virtsata poltto kohtaan, se kuulema auttaa tuohon tuskaan. 
Mursumainen vartaloni yhdessä polttopaikan olessa seljässä toi tämän tieteellisen ratkaisun toteutukseen omat haasteensa. 
Ehkä seljässä oleva polte sumensi muuten niin selvän ajatukseni, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka voisin virtsata selkääni?

Jorma joka oli siis ollut lähdössä kohti X-Box stimulantteja, oli kääntynyt rannalla takaisin matkaltaan. Isä nimittäin tarjoilli juuri paraillaan parempia stimulantteja feminiinisillä kiljahduksillaan ja järkyttävän isolla punottavalla ja turvonneella palovammallaan, mistä sai upeita kuvia Instaan ym. sosiaaliseen mediaan.
Pahaksi onnekseen hänellä oli ollut kotiavain kädessään tilanteen iskiessä päälle. Kerottakoon tilanteen loppu seuraavasti. 
Ilta-auringon laskiessa selkääni edelleen kirvellessä ja sen punottaessaan siivilöin rantahiekkaamme neliösentti kerrallaan tuloksetta etsien kotiavaintamme. 
Kiitos rouva Maryn valppauden löytyi hänen kaiken sisältävästä rantakassistaan kotimme vara-avain. 
Jorman ja Pentin ollessa seurakunnan nuortenillassa, vietimme illan Maryn ja Irman kanssa kaupungilla teettämässä uusia avaimia kotiimme. 

Juuri näiden viikonloppujen vuoksi olen onnellinen Stonen perheen isä.

Marcus Stone