torstai 30. lokakuuta 2014

Sosiaalihuolto

Tässä muutama vuosi sitten meillä oli perheessä kaikki rahat syötynä ja tämän isännän PK-yrittäjyys pohojanmaalla oli hyvin voimakkaassa vastatuulessa. Kunnan sosiaalihuolto otti meidät siinä kohden syytingille, rouva nimittäin sai sosiaalihuollosta töitä. Taas oli kersoilla leipää riittävästi.

Intiassa sosiaalihuoltoa toimittaa sinun sukusi. Kunkin vanhemman tavoite on kouluttaa lapset mahdollisimman pitkälle, koska se mitä lapset tienaavat aikuisena. Se tulee olemaan sinun elintasosi vanhuksena. Lapset pitävät täysin selvänä, että heidän tehtävä on elättää miehen vanhemmat, kun alat tienaamaan.
Tämän Persianlahden siirtotyöläisten olemassa olon yksi perusta juontaa juuri tästä aasialaisesta ja afrikkalaisesta yhteisöllisestä ajattelusta. Eihän mitään muuta rotua ole näin itsekästä kuin tämä eurooppalainen ylväs rotumme. Ei ole tavatonta, että vanhemmat ja lapset tekevät kauppaa keskenään tavarasta ja omaisuudesta. Mikä on täysin pöyristyttävä ajatus monessa muussa kulttuurissa!
Monista perheistä on valittu se ”paras” aines maailmalle lähetettäväksi. Tämän henkilön tarkoitus on olla töissä täällä, tienata mahdollisimman paljon ja itse kuluttaa mahdollisimman vähän.
Joka palkkapäivää seuraavana perjantaina voit löytää heidät rahanvaihto luukuilla ympäri persianlahtea. He ovat tekemässä toista velvollisuuttaan, lähettämässä kuukauden tienestiään kotimaahan perheelle.
Tänään pääsin tutustumaan Arabialaiseen sosiaalihuoltoon. Olin sopinut palaverin Saudeissa erään Sheikin kanssa. Heidän perheensä taitaa läträtä tuon maasta kumpuavan öljyn kanssa. Ilmeisesti vuosien aikana öljystä ovat saaneet jalostettua vähän käteistäkin maitokaupassa käyntiä varten.

Siinä istuskelin heidän toimistorakennuksensa aulassa odottamassa palaveria alkavaksi. Kuten aina, olin taas liian aikaisin ja Sheikki myöhässä. Seurailin kun tuon muuten niin varakkaan toimistorakennuksen ovesta raahautui aina tasaiseen tahtiin elämän koulimia miehiä ja naisia. Oli vanhuksia, keski-ikäisiä ja nuoria. Kellä pää oli vähän kallellaan, eikä kuola pysynyt oikealla puolella poskea, kenellä oli jalka huonosti ja askel keinuvaa tai sitten vain oli jo askel kovin lyhyt. Tarpeessa olevien näköisiä he kaikki olivat. Siinä heidän habituksessaan ei ollut mitään tietoa tämän maailman onnesta tai rikkauksista.


Tasaisena virtana noita elämän murjomia arabeja tuli sisään Sheikin toimiston karuselliovesta. Joillekin tuo massiivinen karuselliovi tuntui olevan liian raskas pyöräytettäväksi, siinä joutui jo porttieripoika auttamaan, että ovi saatiin pyörimään.
Kukin suuntasi totuttuun tapaan kiiltävän marmorilattian yli kohti firman vastaanottotiskiä. Nopea vilautus jotain henkilökorttia ja välittömästi virkailija kaivoi oikean dokumentin tarvitsijan käteen.
Aivan kuin heillä olisi ollut palatessaan nopeampi ja keveämpi askel kohti karuselliovea ja siitä häviten kadun vilinään.
Aikani kun oli tätä seurannut aloin ottaa selvää mistä oli kysymys, en ollut ennen vastaavaa nähnyt.
Sain selvityksen asialle, Sheikki kuulemma jakaa avustuksia niitä tarvitseville. Kukin tarvitsija oli todettu tarpeessa olevaksi.
Sen olen oppinut täällä maailmalla, että se ei tee ihmisestä pahaa tai huonoa jos hän on rikas tai hänellä on valtaa. Mutta rikkaus ja valta, pahan ihmisen käsissä tekee todella paljon pahaa.  

Marcus Stone

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti