Työhaastattelu

Jatketaampa aiheesta, ensivaikutelman voit tehdä vain kerran!
Minun työhöni on kuulunut jo pitkänaikaa hyvin olennaisena osana työntekijöiden töihin otto ja uusien henkilöiden haastattelut. Tänäänkin on parit haastattelut tullut otettua. Näitä haastatteluja olen viimeisten vuosien aikana pitänyt paljon, se onkin sellainen jatkuva työ.

Ensinnäkin se kun saat hakijan hakemuksen, siitä jo piisaa hupia jos jonkin verran. Tässä muutama;

Sain kaksi peräkkäistä hakemusta Nigeriasta. Näissä oli kaverien nimet hieman erilaiset, mutta työkokemus ja koulutus hyvin samanlaiset, sitten oli tullut pikku moka. Kummasakin hakemuksessa oli sama kuva – kyllä ja kysymyksessä ei ollut sukulaiset tai kaksoset. Meinasin pyytää hakijat haastatteluun peräkäin tai yhtaikaa.

Eräs rakas Nepalimies lähetti hakemuksen. Lähetti postia liittyen avoinna olevaan projekti-insinöörin paikaan. Posti meni kutakuinkin näin.
Olen Nepalista, haluaisin teille töihin. Voisitko lähettää tiedot mihin töihin minut haluatte, niin voin lähettää työ- ja koulutodistukset sen mukaiset.
Hänelle lähti seuraava vastaus, valitettavasti meillä on nyt täytettynä jokainen kaikkien alojen ammattilaisten paikoistamme, otamme teihin yhteyttä jos vapautuu paikkoja.

Sain tässä kerran hakemuksen 24 vuotiaalta projekti-insinööriltä. Tulin siihen tulokseen, että hän oli käynyt koulunsa ja luonut uransa nopeammin kuin Sheldon Cooper.
Hänellä oli nimittäin vastaavista projekteista projektin johtamisesta kokemusta jo reilut 13 vuotta. Vaikka kuinka laskin ja ynnäsin hänen syntymäaikojansa sekä ilmoitettuja työkokemuksia oli hän aloittanut työuransa 11 vuotiaana, silloinkin suoraan projektipäällikkönä. Onnea vaan niille Manilan asukkaille, jotka siinä pilvenpiirtäjässä odottavat seuraavaa maanjäristystä.

Ehdottomasti paras hakemus on tullut Pakistanista. Keväällä insinööriksi valmistunut Mustafa haki meille jälleen projekti-insinöörin paikkaa. Kun hän oli vasta valmistunut, eihän sitä kokemusta nyt silloin voi olla, mutta kun sitä nyt vaaditaan. Mustafa osoitti selvää luovuutta, ilmoitti hakemuksessaan työkokemukseksi seuraavaa.
Koulun projektissa suunnitellut ja valmistanut paperilennokin A4 paperista, joka lensi 6,2sekuntia.
Hänenkin luovuuden jouduin sydän itkien torjumaan seuraavalla viestillä.
Valitettavasti meillä ei ole yhtään paperilennokki insinöörinpaikkaa avoinna, mutta otamme teihin yhteyttä kun sellainen vapautuu.

Työhaastattelut ovatkin sitten se toinen komiikan osa. Tässä muutama;

Vanhempi n. 60 vuotias Egypti tuli haastatteluun, kaivoi ensimmäisenä laukustaan valehtelematta n. 30cm paksun nipun papereita. Iski sen pöytään ja lähti esittelemään saavutuksiaan ja ideoitaan maailman parantamiseksi.  Se haastattelu meni monologin kuunteluksi.

Jordanialainen mies tuli Jeddassa haastatteluun. Istuessaan alas avasi hän keskustelun entisestä työnantajastaan kehuakseen sen pahuutta. Siinä hän haukkui kyseisen yrityksen ja kaikki henkilöt siitä putiikista ennekuin ehdin korjata kurkkuani tai saamaan puheenvuoroa. Kun hän viiden minuutin kohdalla veti ensimmäisen kerran henkeä, ehdin siinä hänelle varovasti sanomaan, että kyseinen yritys on meidän suurin ja tärkein asiakkaamme sekä yrityksemme partneri Saudi Arabiassa. Millään emme enää saaneet tunnelmaa nousemaan loppu haastatteluun.

Ehdottomasti muistorikkaimman haastattelu hetken järjesti Intialainen Razza, jälleen Saudi Arabiassa. Hän oli itse hyvin pro-aktiivinen tämän haastattelun suhteen. Sillä hetkellä ei oikein ollut edes lisähenkilöstön tarvetta siksi en ollut itse oikein kiinnostunut hänestä.  
Hän lähetteli kovasti posteja ja omia papereitaan minulle, koska paperit olivat erinomaiset ja kiinnostavat pyysin häntä hotelliini haastatteluun yhtenä iltana töiden jo päätyttyä. Ajattelin, että eipä sitä nyt illalla muutenkaan minulla mitään tekemistä ole, niin kuluupa aika paremmin. Toden totta ajankulua tämä Razza järjesti. 

Hotelli missä vietän paljon aikaani aina joskus sisään kirjautuessa laittaa minut isompaan huoneeseen. Haluavat tietysti hapannaaman pois maksavien asiakkaiden silmistä. Nyt oli käynyt taas tällainen tilanne ja pyysin Razzan suoraan huoneeseeni haastatteluun.

Ovelle koputettaessa menin sitä avaamaan, siellä ovella seiso lyhyenläntä Intialainen mies voimakkaasti elehtien kuin olisi sähköiskun saanut. Tekstiä tuli heti oviaukossa sellaisella tempolla, että minun hitaat aivosoluni eivät siihen kyytiin ehtineet. Kovasti hän lykkäsi pitkiä kengänkärkiään huoneeseeni, mutta en tiennyt kuka ja mikä tämä mies oli?

Odotin kyllä Intialaista insinööriä haastatteluun, mutta tämä mies vaikutti sokerihumalaiselta kukkalähetiltä väärällä ovella. Tätä vaikutelmaa lisäsi tuo iso kukka-asetelma mitä hän piti juhlallisesti kaksin käsin ojentaen sitä minua kohden.
Siinä vaiheessa, kun hitaat soluni olivat ehtineet tilanteeseen mukaan. Tajusin, että ovellani seisoo odottamani Razza ja tuo kukkapuska on minulle.

Ei auennut Razzalla ura meidän firmassa vaikka etelä-pohjalaaselle äijälle rehupuskankin toi.

Marcus Stone