Rajalla

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Sama viisaus taitaa päteä myös valtioiden rajoihin? Harvan maan rajalta löydät hymyilevän tai edes kommunikoivan viranomaisen. Yksi poikkeus on matkoilla tullut vastaan Istanbulin rajalla, olimme stop ouveria tekemässä koko perheen voimalla, ystämme Matt Buddyn perheen luokse. Rajalla virkailija hymyily ja tarjosi meidän Irmalle tikkakarin, siinä pienen tytön sydän rakastui Turkkiin välittömästi.

On sitten niitä toisia rajoa, voih… Pelkät muistot aiheuttavat ahdistusta. Intian ja Nepalin rajanylitys maitse on aivan oman novellin paikka. Hevoskyytejä, nukkuvia rajavirkailijoita ja niiden etsimistä, puhumattakaan passikuvista jne…

Valkovenäjän rajalla taas vastaavasti virkailija koki tarvetta herättää minut rajamuodollisuuksiin AK-47:n piipulla tökkimällä, heräsihän siihen.

Kuitenkin kaikista maailman rajanylityspaikoista maailman hitain, huonoin ja epämukavin löytyy ihan jokaiselta Saudi Arabian rajalta, ihan niiltä kaikilta. Tunteja noilla rajoilla seisseenä olen miettinyt mikä on se pedagoginen opetus rajavirkailija yliopistossa, mikä muovaa noista kaikista maailman hitaimpia, laiskimpia ja tympeimpiä virkailijoita?
Virkailijat ovat ihan omaa luokkaansa, toiminnan puuroutumisen varmistavat nuo rajalla jonossa seisovat tuhannet Etelä-Aasialaiset työläiset tai pyyhiinvaeltajat. Siinä he odottavat iho-ihoa vasten jonotuksella maahanpääsyä.

Tänään se sitten selvisi mikä tässä hommassa on ideana.
Jeddaan saapuminen aloitetaan jo lähtömaassa, varaamalla lentokoneesta mahdollisimman eturivin paikka. Näin varmistetaan ensimmäisten joukossa pääseminen ensimmäiseen lentokenttä bussiin Jeddassa.
Bussissa taas asetutaan oikeanpuoleisen keskioven pieleen, vaikka bussi olisi täysin tyhjä, se tulee ihan täyteen kuitenkin. Tämä oikeanpuoleinen keskiovi aukeaa suoraan ja ensimmäisenä terminaalin tuloaulan oviaukkoon, näin olet ensimmäisenä hallissa sisällä.
Mutta sitten tulee se varman väärin valinnan paikka, kuten tänään. Puolijuoksussa pitää osata arvioida nanosekunnissa kenellä noista virkailijoista on tänään se ”työpäivä”. Tänään ei osunut kenellekään!  

Valitsin ensimmäisen lyhimmän jonon juostessani, VÄÄRIN. Jonossa oli edelläni vain kolme kaveria, mutta mitä rakas virkailija teit?
Yhden maahantulijan passi pöydällä leimasimen alla, lähdit juttelemaan kavereidesi kanssa nurkalle ja kun sieltä palasit laitoit leimasimesi lukolliseen kaappiin ja lähdit jonnekin, Ahmed minulla oli palaveri 45min päästä!
Nopea vaihto seuraavaan jonoon, siinä olikin vain kaksi kaveria edelläni. Siinä samassa viereinen karsina täyttyi n. 50:llä Pakistanilla, heidän pahaksi onnekseen karsina oli sama missä äsken itse olin. Ahmed oli hyljännyt meidät, hän oli mennyt pois ja leimasin oli lukkojen takana. Mutta siinä pojat jonottivat iho-ihoa vasten ihan rauhassa.
Terminaalin Intialaiset ja Pakistanilaiset siivoojat näkivät tässä heidän tilaisuutensa. Hiljaa supattaen kuin heroiinin katukauppiaat he lähtivät myymään kavereille tiskinalta puhelimen SIM kortteja. Sieltä housunkauluksesta salaa kaivoivat lisää tarvitsijoille - kauppa se on mikä rikastuttaa.

Tänään oli se päivä kun tulee tehtyä paljon vääriä valintoja. Tässä jonossa oli virkailijalla käytössään ilmeisesti Commadore 64. Se tietokone ei vain jaksanut toimia. Nyt jaksoin jonottaa vuoroani 40min. Olihan edelläni vain kaksi kaveria, mutta sitten kamelinselkä katkesi kun joku superintendentti kävelytti tylysti eteeni 3 uutta kaveria näiden kahden edellisen lisäksi. Laskin äkkiä, että jos tänään meinaan töihinkin ehtiä, niin pitää tehdä jotain muuta.

Kolmas jono toden sanoo, epäröiden arvioin nopeitten etenevää jonoa.
Onnekseni tämä kolmas valintani osui lähes nappiin, siinä oli nimittäin kaksi palvelutiskiä. Tosin toiselle tiskille saapunut henkilö oli ilmeisesti unohtanut passinsa pyhähousujen taskuun ja se hidasti hieman maahantuloa.
Kun viimein pääsin Hussamin palveltavaksi alkoivat pitkään mieltäni askarruttaneet kysymykset saada vastauksia. Siinä kaikessa työntouhussaan, Hussamilla oli jokunen chat auki ja puheluitakin siinä ehti hoitaa. Samalla räiskäistiin muutama valokuva maahantulijasta ja otettiin sormenjäljet jos vaikka maahantulija innostuisi rikollisille poluille.

Kuva on täysin todellinen, salaa otettu tänä aamuna. Jos Hussam olisi nähnyt kuvaukseni, olisin todennäköisesti ollut jonottamassa vielä toiset 2 tuntia.

Joku viikko sitten erehdyin puhumaan puhelimessa samaisessa jonossa. Kun pääsin tiskille, sai poika tiskillä huippu idean, ohjasi minut jonon perälle. Olin kuulemma rikkonut selvää sääntöä, ei saa puhua puhelimessa. En ole varma koskeeko sääntö vain toista meistä?

Marcus Stone